Pejopen sidontapäivä ja PP - osa 4

Tapaninpäivänä oli Pejopella sidontapäivä Kaustisella ja teemana olivat menneen kesän parhaat perhot. Käytiin myös keskustelua väkäsettömistä koukuista ja vertailujakin tuli hieman tehtyä. Myös seuran kesän kalareissun kohteesta ja ajankohdasta keskusteltiin. Perhonjoen ja Seljesin karsinta, sekä siihen liittyvät järjestelyt olivat esillä. Tässä vielä perhoja joita sidottiin:

Poimintoja perhorasiasta - 0sa 4

Taas raotetaan rasian kantta ja napataan seuraava perho esittelyyn:


Oranssi liitsi. Tästä ei paljoa enään kirjolohiperho parane. Antanut kalaa useammassa kisassa: Pyhäjoella, Kapeenkoskella, Merikarvialla ja Kynäsjoella. Tietenkin on tullut kirjolohta myös kisojen ulkopuolella. Lestijoella perho toimii todella hyvin, ja niin toimii muissakin tummissa vesissä. Kavereilla on perho toiminut ajoittain myös järvillä, mutta itse en ole kalaa seisovasta vedestä tällä saamaan.Antanut kalaa yleensä parhaiten ilman kuulaa ja kokoina 8-10.

Kylmää kalastusta ja PP - osa 3

Tulipahan sitten käytyä pikainen visiitti Niskankoskella. Koko viikon oli heittokättä nykinyt siihen malliin, että pakko oli hieman päästä perhoja liottamaan. Niskankoski olikin sitten aika ilmeinen valinta pikavisiitille, kun tuota matkaa ei kauheammin tule ja vesitilanne oli koskelle oikein sopiva. Keli oli tänään mitä parhain, ainoastaan niukasti pakkasen puolella oleva ilma aiheutti sen, että vähän väliä piti vaparenkaita rapsia puhtaiksi jäästä. Liitsejä uittelin kirjolohen toivossa, mutta vain yhden pienen taimenen oranssilla liitsillä onnistuin saamaan.

Poimintoja perhorasiasta - osa 3

Seuraavana esittelyvuorossa on seuraavanlainen pinturi:


Foamiselkäinen vesiperhospinturi. Ja vielä iskupisteellä varustettu. Viime kesän tulokas rasiaan, mutta jo nyt yksi suosikkini. Antoin monia hienoja harjuksia Lestijoella. Viime kesänä pinturirasiassa oli hyvän harjuspinturin mentävä aukko, johon koitin kehitellä hyvin kelluvaa ja sidonnallisesti yksinkertaista perhoa. Kokeilin cdc -virityksiä ja kaikkea mahdollista, mutta en ollut oikein tyytyväinen. Sitten muistin foamin. Jossain vanhassa amerikkalaisessa kalastusfilmissä sidottiin koskikorennon jäljitelmän rungon päälle suikale foamia parantamaan kelluvuutta. Siis takaisin perhopenkin ääreen. Tämä perho sitten oli sidonnan tuloksena, eikä ole yhtään hullumpi. Kyseistä perhoa olen ehtinyt aikaisemmin tässä blogissa jo hehkuttaa, mutta hyvä pinturi kyllä ansaitsee tulla kunnolla esitellyksi!

Poimintoja perhorasiasta - osa 2

Tässä tulisi sitten toinen rasiasta napattu perho:


Elikkäs kyseessä on ihan perus nymfi kuulalla. No näitähän löytyy jokaisen kalastajan rasiasta, mutta kerronpa omia kokemuksiani tästä. Itselläni on toiminut parhaiten isoina kokoina, 8 ja 10 ovat oleet selvästi kaikkein tehokkaimpia, varsinkin touko-kesäkuussa. Pienemmät eivät ole minulla aivan yhtä hyvin toimineet. Väreinä toiminut parhaiten kuvassa ollut sinapinkeltainen, sekä ruskea. Harjus tuntuu olevan välillä todella hulluna tähän perhoon, mutta parhaiten olen sillä saanut kuitenkin kirjolohta. Kesäisellä Lestijoella pärjää kirjolohta onkiessa melkeinpä pelkästään tällä ja mustalla liitsillä.

Perusperho kun on kyseessä, tulee sen olla rasiassa vaikka ei kalaa tulisikaan... No eipähän tämä pelkkää rasian täytettä ole. Kuten edellinenkin rasiasta poimittu perho, löi tämä itsensä läpi Huopanan karsinnassa 2005. Tuolloin kalastin kisan toista jaksoa kosken niskalla poolilla 1, joka oli Niskantalon puoleisella rannalla. Jaksoni alkoi joskus puolenyön jälkeen. Koskessa oli hirveä hätsinki päällä ja kalaa oli joka puolella. Aloitin kalastuksen tuolloin larvasetillä ja sillä yhden mitallisen taimenen sainkin. Välillä tuli muutamia alamittaisa ja sitten hieman hiljaisempaa. Perhot vaihtuivat ja tämä perho eksyi siimaan. Nopeassa tahdissa tuli tällä kaksi mitallista taimenta ja useita muutaman sentin alamittaisia. Eipä ollut ennen tuota vapakäsi alkanut missään kalojen takia kramppaamaan... (eikä kyllä pahemmin tuon jälkeenkään)

Ja sitten takaisin tähän päivään. Perhoja on kyllä syntynyt todellista pikavauhtia viimepäivinä. Larva- ja nymfirasiat ovat oikeastaan enää muutamaa perhoa vaille valmiit ensi kauteen. Tietenkin liitsit, pinturit ja järviperhot odottavat vielä huomattavia täydennyksiä. Joten ei ne sidottavat (onneksi) vielä ole loppuneet. Lauantaina olis tarkoitus lähteä jahtaamaan merelle taimenta. On ollut niin inspiroivia kuvia Perhokalastajat.netissä ja Harri Hytösen blogissa, että on pakko itsekkin täästä koittamaan...

Poimintoja perhorasiasta - osa 1

Viestin otsikko kertoo jo aika paljon. Tästä lähtee käyntiin koko talven (toivottavasti) kestävä projekti, jossa esittelen hieman rasiositani löytyviä perhoja. En nyt kaikkia ala esille laittamaan, mutta niitä joihin liittyy mukavia muistoja. Muistelen hieman myös miten perho on rasiaani päätynyt. Koitan tästä eteenpäin kerran viikossa laittaa uuden perhon esille. Eipä tämä nyt ihmeitä tule tarjoamaan, mutta tuleepahan jotain kirjoitettuakin...

Ensimmäinen perho on Punaperä:


Kuuluu nykyään rasiani vakioihin. Larva punaisella(värillä ei niin väliä, mutta alunperin tuo punainen) pyrstöllä. Ensimmäinen kontaktini perhoon oli Kapeenkosken karsinnassa useampia vuosia sitten. Taisi olla ensimmäiset karsinnat joissa kävin. Tuolloin satuin näkemään eräällä kalastajalla punapyrstöisen larvan siimassa ja kun hän vielä oli jaksolla kalaakin saanut, niin syöpyi tuo punainen pyrstö mieleen. No tulihan niitä itselle sidottua ja kalaakin tuli todella hyvin. Harjukset olivat välillä todella hulluina tuohon perhoon, mutta kyllä se kirjolohelle kelpasi myös. Lopullisen niitin perho antoi vuoden 2005 Huopanan karsinnasta, jossa onnistuin perholla saamaan harjuksen, joka varmisti kilpailussa 2. sijan ja pääsyn finaaliin. Paljon alamittaisia tuolloin perholla myös tuli. Tänä vuonna joukkue Sm-kisoissa Kapeenkoskella sain perholla kaksi kalaa. Siellä myös syntyi muunnos jossa pyrstö on punaisen sijasta kirkkaan vihreä. Karkuutin tuosta perhosta kaksi kalaa viimeisellä jaksolla ja sain yhden alamittaisen. Perhon voi sitoa kuulalla tai ilman, ei sillä paljoa merkitystä ole. Molempia rasiasta löytyy. Ilman tätä perhoa en Huopanalle lähde!

Harhailevia ajatuksia...

Tässä kun mukavaa iltaa viettää, hieman viskiä maistellen , alkavat ajatukset väkisinkin hieman harhailemaan. Ja tietenkin perhokalastuksen suuntaan nuo paljon kääntyvät... Menneitä kesiä muistellessa ja tulevaan suunnitellessa. Tulevan kesän kilpailukalenteri näyttää tällä hetkellä varsin varmalta, tosin riippuu hieman mihin kilpailuihin sattuu pääsemään. Seuraavat kisat rustaan kuitenkin hakupaperiin:

24.-25.5. Äyskoski, Tervo
7.-8.6. Merikarvianjoki, Merikarvia
14.-15.6. Perhonjoki, Kaustinen
28.6. Pyhäjoki, Oulainen
5.-6.7. Huopanankoski, Viitasaari

Mielenkiintoisia ja toisistaan poikkeavia kisoja kaikki. Toivotaan arvan olevan suosiollinen...

Ensi kesä varmaan menee aika pitkälle töitä tehdessä, kun alkaa tuo opiskelujenkin loppu tuossa tammikuussa häämöttää. Töihin vain pitää yrittää sitten päästä. Varmaan vain yhden pidemmän reissun ehtii kesällä tehdä. Tenolle tuo melko varmasti tulee tehtyä. Ei sinne niinkään kalan perässä lähdetä, vaan rentoutumaan ja nauttimaan siitä kiireettömyydestä joka jokirannassa vallitsee. Muutaman laskun silloin tällöin käy laskemassa ja välillä istuskelee rannalla ja kuuntelee kuinka luonto elää omaa elämäänsä. Teno on oikeastaan ainoa paikka, jossa käydessä voi rehellisesti sanoa ettei harmita vaikka sitä kalaa ei tule.

Larvastus tuntuu olevan tämän hetken polttava puheenaihe. Jarkko Suominen ruotii blogissaan Perhokalastajat.nessä olevaa mielenkiintoista keskustelua larvastuksesta. En tässä nyt ala sen kummemmin tuohon keskusteluun kantaa ottamaan, mutta kerron hieman omasta larvastelustani...

Larvastaminen terminä tuli tutuksi joskus vuosia sitten jonkun Erä-lehden kautta, jossa Jari Tuiskunen tarinoi perhokalastuksen MM-kilpailuista. Kehui tekniikkaa varsinkin harjukselle erittäin toimivaksi. No ei vaikuttanut tuo artikkeli mitenkään omaan kalastukseen, kun oletin sen olevan niitä suuren maailma juttuja. No ajatus kuitenkin aikansa kypsyi jossain pienen pään sisällä ja eiköhän sitä pitänyt alata sitten kokeilemaan. Hieman hapuilevaahan tuo aluksi oli, kun ei oikein tiennyt mistä ja miten pitäisi kalastaa. Ei ollut ketään larvastusta opettamassa, joten kirjoista ja lehdistähän ne opit piti hakea. Ja kyllähän ne sitten kokeilemalla löytyivät. Vähitellen alkoi larvastus tuottaa tulosta. Harjukset olivat erittäin hanakasti larvojen perään. Larvastukseni aloitin hieman poikkeavalla tavalla: vapani oli luokkaa 3-4 ja perhojen koko oli 12-14, perukkeen virkaan hoiti 0,16mm tasapaksu. Ei siis ihan niitä tavallisia aloittelian puntteja. Vielä kun ottaa huomioon etten tuolloin käyttänyt "ylimääräistä" painotusta(kuulia perhoissa, painoja perukkeessa tms.). Eli vaikeimman kautta tuli oppi tuohon larvastukseen, mutta kyllä täytyy olla tyytyväinen siihen. Kyllä tuossa oppi todellakin miten ne pienet perhot sinne pohjaan saadaan. "Vedenlukutaito" kehittyi tuossa myös todella paljon ja siihen saa olla todella tyytyväinen!

Että näin nyt tänään. Pitää hieman katsoa josko sitä huomenna jaksaisi kalalle raahautua. Tuskin. Fiiliksen mukaan aamulla pitää katsoa...

Järvirasian täydennystä

Onpahan ollut hieman hiljaisempaa tässä kalastusrintamalla, joten olenkin keskittynyt sidontaan. Nymfejä, liitsejä ja pintureita on tullut sidoskeltua, mutta ennenkaikkea järviperhorasia on saanut paljon täydennystä. Kevyitä liitsejä tietenkin pääasiassa, mutta myös muutamia "vaappuja":


Näillä on mukava onkia, kun mikään muu ei kelpaa. On pelastanut monta tyhjää reissua. Perhon idean sain jostain vanhasta ERÄ-lehden ohjeesta. En oikein vakavasti jaksanut tähän perhoon suhtautua, kunnes se erään tyhjän järvireissun loppupuolella jotenkin eksyi siiman jatkeeksi ja nopeassa tahdissa antoi yhden kirjon ylös ja muutaman karkuutuksen. On toiminut parhaiten hitailla ja pitkillä vedoilla varsin matalissa paikoissa. Kisoissa en tällä kyllä ole yhtään kalaa saanut, vaikka on tullut uitettuakin...

Harjuksia kiusaamaassa

Raiviossa vierähti mukavasti tämä syksyinen lauantai. Pakko oli päästä harjusta kalastamaan, joten tuo Raivio oli ilmeinen valinta. Vesi oli joessa todella matalalla ja kirkasta. Tuuli oli paikoin todella kova, häiriten pahasti kalastusta. Harjuksia tuli kuitenkin ylös neljä pituudeltaan 30-25cm. Varsin mukavasti mielestäni, kun yleensä näillä loppusyksyn reissuilla on ollut huomattavasti hiljaisempaa. Perhoina toimivat pieni musta liitsi, keltainen nymfi sekä isohko vesiperhospinturi. Tuli testattua tuota paljon mainostettua nymfi-nymfi-pinturi -tekniikkaa. Ihan postitiivinen kuva tekniikasta jäi, joten varmasti tulee käytettyä ensi kesänä laajemminkin.


On ollut mielessä jo pidemmän aikaa uudistaa kalustoa ja tänään sitten päätin kevääksi hommata kevyen ja pitkän ( #3 ja 9,6-10') vavan. Larvasteluun pienillä perhoilla ja ohuilla perukkeilla, sekä tietenkin pinturointiin. Ja varmaan pitäisi hommata se kunnon järvivapakin... ja muutama siima... eikä tuo kahluutakkikaan enään tunnu vettä pitävän... Ainahan sitä olisi paljon uutta "tarpeellista" tavaraa tarjolla, mutta pitää koittaa löytää ne todella tärkeät sieltä joukosta!

Karsintoja vuodelle 2008

No nyt saa sitten jo alata ensi kesän kilpailuja miettimään. Karsintakilpailujen aikataulu on julkaistu tuolla Vapaa-ajankalastajien sivuilla. Viisi karsintaa sieltä itselle hyppäsi ainakin silmille, joihin tekisi mieli osallistua. Harmittaa vain Pyhäjoen karsinnan puuttuminen... Vaikka voihan tuohon tietenkin vielä muutoksia tulla.

Perhojoellakin karsinnat nyt on ensimmäistä kertaa. Varmaan mielenkiintoinen kilpailu tulee siellä olemaan, kaikille tuo Perhojoki on uusi paikka kilpailun kannalta. Näkyipä sitten olevan myös Sm-finaalinkin paikka jo päätetyn, eli Oulankajoella Kuusamossa on kilpailut. Eipä oikeastaan parempaan paikkaan olisi noita voinut kisoja laittaa.

Sidontaa

Tuli Akitan väkäsettömät koukutkin Taimen.comista ja ensimmäiset perhotkin on jo niihin sidottu. Hieman pettynyt olen noiden tilaamieni larvakoukkujen (Caddis Pupa/Nymph Barbless AK 706BL) laatuun. Olivat nimittäin todella pehmeitä. Ei paljoa tarvinut sormilla puristaa, niin oli koukku ihan solmussa... Vaikka ohutlankainen tuo koukku onkin, saisi se huomattavasti jämäkämpi silti olla. No onneksi uppoperhokoukut (Wet Fly Barbless AK 833 BL) pelastivat homman kuitenkin. Mukavan tukevia ja isokitaisia. Vielä kun sattuisi kalat pysymään kiinni. Harmi vain ettei ollut saatavissa nyt kuin yhdessä koossa (#14). Erittäin edullisia koukkuja (2,39€/25kpl). Varmasti tulee tilattua lisää.

Uppoperhokoukku

Isompia saisi vielä olla, että voisi boobyjä ja liitsejä sitoa. Pitää jostain kaivaa esille. Kun on monta vuotta käyttänyt muita (väkäsellisiä) malleja, jotka on hyviksi todennut, on hieman hankalaa etsiä uusia. Eikä noiden väkäsettömien heikko saatavuus ainkaan auta asiaa. No viitsimisestähän tuo vain on kiinni...

Tulipahan tuossa vahingossa eksyttyä Taimenmiehen blogille. Mahtavia kuvia, joita on Pk.netissäkin ollut esillä. Ja muutenkin erittäin mukava blogi lukea.

Syksyn ensimmäinen merireissu

Eilen käytiin Lohtatajan Ohtakarissa taimenta narraamassa. Keli oli kyllä todella hyvä, eikä tuulikaan kalastusta haitannut. Hieman aikaista taitaa olla vain vielä. Enemmän loppukauden paikkahan tuo Ohtakari on, mutta pakko oli päästä jo päästä heittelemään. No yksi tökkäisy perhossa tuntui, mutta ei sitten muuta. Ohtakari on siitä mukava paikka, että pieneltä alueelta löytyy paljon potenttiaalisia taimenpaikkoja. Hiekkarantaa, kivikkoa, syvää, niemenkärkiä, lahdelmia... jne.


Kun vedet vielä tästä viilenevät ja ilmakin kunnolla kylmenee, alkaa paras taimensesonki. Kokkolan alueelta ovat kuulemma jo heittämällä kohtuu hyviä saaliita saaneet. Pitää koittaa jos pääsisi jonkun gurun kyytiin ottamaan hieman oppia tuosta taimen "oikeaoppisesta" kalastuksesta. Tiedä sitten huolivatko tällaista noviisia taakakseen...


Siimakoria tuli nyt ensimmäisen kerran testattua. Mahtava apuhan tuosta on, kun ei siima ole jatkuvasti jaloissa solmussa. Itse rakennettuna se vaatii tosin vielä kovasti kehittelyä, mutta helpotti kalastusta jo huomattavasti.

Tulipahan tilattua muutama pussi Akitan väkäsettömiä larva- ja uppoperhokoukkuja testattavaksi taimen.comista. Saa nähdä onko noista sitten mihinkään... Hieman huonoa meinaa tuo tarjonta olla väkäsettömien koukkujen osalta täällä Suomessa olla. Knapekin koukkuja kyllä löytyy, mutta eipä sitten paljon muuta. Ulkomailta nuo joutuu melkeimpä tilaamaan. Olen koittanut Hanakin koukkuja etsiä nettiputiikeista, mutta ei ole vielä missään vastaan tullut...

Mertsariperhoja

Tänään piti lähteä käymään Ahvenlammella, mutta laiskuus iski. No jotain piti kuitenkin tehdä, joten sidoin perhoja. Meriperhoja tällä kertaa. Kovasti polttelee jo päästä taimenta mereltä kalastamaan, mutta taita olla vain vielä liian aikaista. Pitäisi vesien vielä hieman viilentyä, niin tulisivat taimenetkin lähemmäs rantoja. Huomenna varmaan pitää käydä paikkoja jo hieman katsastamassa, joko vavan kanssa tai ilman. Tässä kuitenkin muutamia päivän tuotoksia:

Katkaperhoja varmaankin tulee paljon uiteltua tänä syksynä, joten niitä on tullut paljon sidottua.

Se on mukavaa, kun mertsariperhoja sitoessa saa mielikuvitusta käyttää niin paljon kuin haluaa...

Finaaliraportti Pejopen sivuilla

Nyt on sitten tuon finaalinkin raportti tuolla Pejopen sivuilla.

Sm-finaali

Tulipahan tuossa sunnuntaina (30.9) käytyä Ahvenlammella muutama tunti perhoja liottamassa, mutta eihän sieltä tietenkään mitään tullut. Pintakäyntejä näkyi muutamia, lähinnä kirjolohia muurahaisten ja muiden maahyönteisten perässä. Ilma oli todella kirkas ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta joten tämäkin sai kaloja hieman varovaisiksi...

Joukkuekilpailu...

Nyt on lisätty tuo joukkuekisasta kirjoittamani juttu tuonne Pejopen sivuille.

Joukkue SM

Jutussa on lainaus Suomisen Jarkon blogista, koskien tuota kisan pistelaskua.

Sain juuri kirjoitettua valmiiksi raportin myös Sm-finaalista ja sekin aikanaan tuonne sivuille ilmestyy. Aika rauhallinen kausi on ollut nyt kalastuksen ja sidonnan suhteen. Ei ole oikeastaan paljoa tehnyt kalastamaankaan mieli, kun on sairaana ollut. Kovasti on tullut nettiä selattua ja mietittyä välinepäivityksiä ensi vuodelle. Myös olen kuittanut etsiä hyviä väkäsettömiä koukkuja nettiputiikkien valikoimista. Onhan niitä muutamia jo löytynytkin, mutta vielä ei ole viitsinyt tilausta tehdä... Pakolliseen hankintaa menee videopuolelta ainakin Trout Bum Diaries vol. 1 Patagonia ja vol. 2 Kiwi Camo. Oli sen verran vakuuttavat noiden videoiden esittelypätkät...

Top-5 Perhot

Tässä olisi sitten kesän viisi parasta perhoa. Ei mitään uutta ihmeperhoa tänä(kään) vuonna oikeastaan löytynyt, vaan vanhoilla tutuilla kaloja tuli. Pintureita on näistä viidestä peräti kaksi, joka on todella paljon siihen nähden, miten vähän niitä tulee käytettyä. Kulunut kesä avasi silmäni pinturikalastukselle, tai oikeammin sen tehokkuudelle. Kun aikaisempina vuosina tuntui, ettei kalat oikein pintaperhoon ole halukkaita nousemaan, oli tilanne nyt päinvastainen: parilla reissulla ei kalaa tullut kuin pinturilla! Yksi perho oli tänä kesänä ylit muiden, mutta muita en sen kummempaa järjestykseen laittanut...

Kesän 2007 paras:


Flashback-larva kuulalla. Kesällä saamistani harjuksista n. 80% tuli tällä perholla. Lestijoella, Huopanalla, Äyskoskella, Pyhäjoella... Perho pelasi kaikkialla. Monella reissulla ei muilla perhoilla tullut kalaakaan, mutta tämä tuntui harjuksia kummasti miellyttävän. Ainoa mielenkiintoinen juttu oli, etten saanut perholla ainuttakaan kirjolohta tai taimenta. Kalastajassa vika kenties?


Yleisperho nro.1 kirjolohelle. Kirjolohet olivat jälleen kerran aivan hulluina tähän perhoon. Lestijoella ei kirjolle oikeastaan muuta olisi tarvinutkaan! Pelasi myös niillä muutamalla reissulla mitä tuli Ahvenlammelle tehtyä. Perho antoi kaikki saamani kirjolohet (3kpl), mitä finaalin järviosuudella Valkeisella sain.



Toinen kesän huippupintureista. Kelpasi kaloille erityisesti Lestijoella. Määrällisesti ei mitenkään hirvittävän paljoa antanut, mutta yleensä reissun isoimmat harjukset tulivat tällä.



Kesän yllättäjä. Kuulapäinen minitinseli oli varsin mukava tuttavuus. Kalastin perholla oikeastaan vain taimenta, mutta pari komeaa harjustakin tällä tuli. Myös kesän paras kalas, 56cm taimen Huopanalta, tuli tällä Tuo taimen oli kyllä kaikin puolin täydellinen: täysin ehjät evät, täysin virheetön ulkomuoto ja painoakin varmasti lähemmäs 2,5kg. Kala otti luonnonuoman Saunamontusta aivan kuohun alta keskellä päivää.



Tässä kaksi variaatiota murkusta. Toimivat harjukselle kuin tauti. Antoi kalaa Lestijoella, Huopanalla ja Äyskoskella. Myös taimenet olivat kiinnostuneita perhosta, mutta eivät vain tulleet ylös asti... Antoivat lähes kaikki kalat kesän viimeisellä reissulla Lestijoelle.

Kausi alkaa olemaan paketissa

Ei ihan täysin pidä paikkaansa tuo otsikko, mutta jokikalastus on omalta osaltani tälle vuodelle jo takanapäin. Järville tulee vielä varmasti muutama reissu tehtyä. Myös merelle taimenta pitää lähteä pyytämään, kunhan tämä syksy tästä vielä kylmenee.

Mutta tässä mukavasti ehtii muistella kulunutta kesää ja sen tarjoamia hienoja muistoja. Kausi alkoi tuttuun tapaan maalis-huhtikuussa Lestijoen Raiviossa sumukorentojen kuoriutumisella. Tosin vähässä olivat korennot tänä keväänä. Ainuttakaan pintakäytiä ei reissuilla näkynyt! Nymfit ja uppoperhot antoivat muutamia harjuksia. Kausi jatkui sitten jäiden lähdettyä Niskan- ja Hekkalankoskilla. Harjus oli lähes täysin kateissa, eivätkä kirjolohetkaan mitenkään hirvittävällä syönnillä olleet.

Toukokuun lopulla olikin sitten vuorossa kisakauden avaus, eli Kynäsjoen karsinta. Kisat meni aika nappiin, sillä sijoitus oli 2. Muutama viikko taas kalastusta Lestijoella ja taisimpa Ahvenlammellakin yhden reissun käydä. Saaliina kirjolohia ja muutama harjus, ei mitään ihmeellisempää. Pyhäjoella toinen karsinta 9.6. ja sieltä sijoitus oli 5. Tällä varmistuikin paikka Sm-finaaliin. Hyvät oli fiilikset. Lestijoella tuli pyörittyä koko kesäkuu, mutta yhden illan kävin vielä Pyhäjoellakin perhoa liottamassa. Se olikin mukava reissu, sillä sain kesän ekan mittataimen (43cm) Oulaistenkoskesta. Lisäksi pari mukavaa harjustakin erehtyi larvoihin...

Heinäkuu jatkui siitä mihin kesäkuu loppui: Lestijoella harjuksen perässä. Kesä oli ainakin Hekkalankoskella todella hiljainen harjuksen osalta. Laskin tuossa, että ainoastaa viisi mitallista harjusta kesällä koskesta sain! Viime vuonna tuon määrän sai yleensä yhdessä illassa. Huopanalla tuli myös parina päivänä oltua: 11.7 tuli ylös taimenet 40 ja 45cm, sekä 17. päivä 40, 52 ja 56cm. Tuo 56cm taimen jäikin sitten kesän "parhaaksi" kalaksi. Heinäkuun viimeinen viikko menikin sitten Tenolla. Jaksoin flunssassa kalastaa neljä lupaa. Saalis jäi yhteen taimeneen.

Elokuussa jatkui kalastus Lestijoella. Harjuksia tuli alkuun harvakseltaan, mutta löysin "vahingossa" Sämpilänkosken joka sitten pelastikin pitkälti koko kesän: ensimmäinen kosketus koskeen antoi neljä mitallista harjusta, joista suurin 40cm. Lisäksi sain (vihdoin yli 14 vuoden pyynnin jälkeen) ensimmäisen mittataimenen Korpelan padon alapuoliselta alueelta! Mittaa kalalla oli n.44cm. Ei vaikeaa arvat missä kalastin eniten ennen rauhoitusta... Huopanalla pari reissua, harjuksia tuli eniten, suurimmat n. 40cm. Kisailemaankin kerkesin ja joukkue Sm oli Kapeenkoskella. Pejopen joukkueessa kalasti minun lisäkseni Rissasen Vesa ja Kujalan Kaitsu. Sijoitus oli 7.(pieni pettymys kieltämättä). Valmistautuminen finaaliin alkoi kunnolla joukkukisan jälkeen. Järvillä tuli käytyä paljon, sillä oli hieman tuo seisovanveden kalastus unohtunut kesän aikana...

Finaali menikin sitten ihan suunnitelmien mukaan. Tavoitteena oli päästä kymmenen sakkiin ja tuohan sitten mukavasti toteutuikin, kun sijoitus oli 9. Finaalin jälkeen jaksoi olla pari päivää
rauhassa, ennen kuin piti päästä kalaan. Lestijoella Sämpilänkoskella muutama reissu, jotka tarjosivat jälleen taimenen ja runsaasti harjuksia. Tosin taimen oli niukasti alamittainen (n.38cm), mutta harjukset olivat komeita: 40, 37, 37, 35cm... Pinturit pelittivät! 9.9. Oli kesän viimeinen reissu Lestijoelle ja tällä kertaa Raivioon. Mahtavaa oli kalastaa harjusta pinturilla, sillä mikään muu ei kelvannut! 15-20 harjusta 25-33cm kävi kalastajaa tervehtimässä. 15.9 oli seuran reissu Koirajärvelle. Saliina oli itselle flussa...

Kunhan tässä kerkiän, niin kuvaan kesän top-5 perhot, ja laitan ne tänne esille.

Seuraavista linkeistä löytyy kisaraportit karsinnoista. Joukkuekisan raportti julkaistaan kohtapuoliin tuolla Pejopen sivuilla, laitan senkin linkin tänne myöhemmin. Finaalista kirjoitus on vielä kesken.

Kynäsjoki
Pyhäjoki

Ensimmäistä viestiä pukkaa...

No tulipahan nyt sitten blogi avattua. Tarkoituksenani olisi hieman kirjoitella omista kokemuksistani perhokalastuksen parissa. Kilpakalastus ja perhonsidonta ovat lähellä sydäntä, joten eiköhän niistä jotain juttua ala tulemaan. Tämä kuluva vuosi on ollut yksi parhaista mitä olen perhokalastuksen osalta saanut kokea ja toivonkin, että ensi syksynä voin sanoa samaa tulevasta vuodesta. Kireitä siimoja kaikille loppuvuodeksi!

Toivon lukijoilta (jos teitä nyt yhtää sattuu tään blogiin eksymään) palautetta kirjoituksista. Kaikenlainen palaute on hyvästä, sillä haluan kehittyä kirjoittajana.