Kauden avaus Huopanalla 25.3.

   Kausi alkoi tänä vuonna sitten Huopanalta. Koskaan aikaisemmin ei ollut sumariseissua tullut tehtyä kyseiseen paikkaan, joten jännän äärellä oltiin. Myös pitkä tauko kalastuksesta piti huolen että intoa oli läheä aamulla matkaan. Kyytiin Kokkolasta lähti myös Tuomas, joka oli jo päässyt kalastukauden aloittamaan Lestijoella.

   Keli oli varsin arktinen, lämpötila nousi yli nollan vasta n. klo 11, eli kun oltiin ehditty hetkinen jo kalastamaan. Myöskään navakka tuuli ja lumi/räntä/vesisade ei varsinaisesti tehnyt kalastuksesta nautinnollisempaa. Olosuhteet vaikuttivat myös sumukorentojen määrään, sillä koko päivän aikana ei nähty kymmentä korria enempää.

Saunasuvantoa räntäsateessa

Päivän ensimmäinen: puolikas simpukka

   Haastavista olosuhteista huolimatta kalat olivat mukavan aktiivisia koko päivän. Tuomas sai kolme kalaa ylös ja minä yhden, sekä lukuisia tärppejä ja karanneita oli molemmilla. Kovin isoja kalat eivät olleet, Tuomaksen 45cm oli päivän paras. Kaloja näkyi pinnassa jonkin verran, vaikka yhtään korentoa ei päivän aikana vedessä näkynyt. Varmaan kalvosta söivät nymfejä. Parhaiten toimivat pieni musta liitsi, sekä mustat nymfit.

Somehetki

Tuumaustauolla...

   Toivottavasti pian pääsee uudestaan kalaan, mahdollisesti Lestijoelle tai sitten uudestaan Huopanalle. Olisi mukava päästä näkemään hieman enemmän pinnassa aktiivisia kaloja. Perhoja on tullut sidottua sormet ruvella viime päivät, mutta siitä kirjoitan lisää hieman myöhemmin...

Kahluusauvan tuunausta

   Tammikuu meni ja helmikuukin ehti vierähtää ettei tullutkaan kirjoitettua mitään. Perhoja on tullut sidottua rauhalliseen tahtiin, muutama päivässä. Lohiperhorasiat alkavat vähitellen saada kaipaamaansa sisältöä, eikä hirveää hätää sen osalta enään ole. Sidontapöytä vaan on edelleen kamalassa kaaoksessa lohiperhojen jäljiltä, joten pari tuntia saa sen siivoamiseen käyttää ennen kuin aloittaa muiden perhojen sitomisen.
   Kauden ensimmäinen kalastusreissukin lähestyy kovaa vauhtia. Oikeammin kyseessä on ensimmäinen kalastusreissu yli puoleentoista vuoteen. Viime kesä meni kokonaan kalastamatta, kuten aikaisemmin tuli kerrottuakin. Mutta nyt pitkä odotus päättyy. Pohjanmaan Kilpaperhokalastajien kanssa pidämme korkeanpaikanleirin Lestijärvellä. Tarkoitus on punoa juonia tulevalle kilpailukaudelle ja samalla päästä hieman kalastamaan Lestijoelle. Toivottavasti sumarit ovat jo heränneet talven jäljiltä, vaikka ajankohta hieman aikainen onkin.
   Yksi hankintakin tuli tuossa tehtyä, nimittäin uusi kahluusauva. Edellinen Visionin kokoontaittuva siirtyi eläkkeelle yli 10 vuoden palveluksen jälkeen. Mallihan pysyi täysin samana, erittäin tyytyväinen nimittäin olen ollut tuohon sauvaan. Sen verran tukeva, että tällainen reilumman elopainonkin omaava kalamies voi siihen huoletta nojata. Sopivan painava ettei ihan helposti virta pääse sitä heittelemään. Myös useampiosaisena saa helposti piiloon koteloonsa, kun käyttöä ei ole.

Tuunattu Visionin kahluusauva

   Nyt siihen tuunaukseen. Kahluusavan kovimmalle kulutukselle joutuu sen alin kappale. Tämän osan suojaamisen olin vanhassa sauvassa hoitanut pätkällä puutarhaletkua ja ilmastointiteipillä. Kyseinen viritys ei esteettisesti ollut kovin kaunis, eikä kulutuskestävyyskään ollut parasta luokkaa. Pari kertaa kaudessa sai yleensä teipit vaihtaa. Nyt päätin kokeilla kuitenkin uutta ratkaisua tuohon ongelmaan. Ostin rautakaupasta isoa (25mm) kutistesukkaa ja lämmitin sen sytkärillä sauvan alimman osan päälle. Todella napakan ja huomaamattoman suojan sai näin aikaiseksi. Kestävyys selviää sitten aikanaan, mutta odotukset ovat korkealla.