Viimeisin kirjoitus blogiin näyttäisi olevan kirjoitettu 25.12.2010. Kauan on aikaa vierähtänyt ja paljon vettä virrannut siis edellisestä kirjoituksesta. Nyt olisi tarkoitus uudelleen lämmitellä tätäkin mukavaa harrastusta, kirjoittamista nimittäin.
Paljon on tapahtunut tässä liki viiden vuoden aikana, eikä kaikkea tarkoitus ole käydä todellakaan läpi. Muutamia omaan perhokalastukseen vaikuttaneita tapahtumia pohdin seuraavassa, sekä valaisen hieman mitä tulevaisuus blogissani tulee olemaan.
Kilpaperhokalastus oli ollut intohimoni todella pitkään, aina ensimmäisistä junnu Sm-kilpailuista asti. Tuolloin 12 vuotiaana ei voinut aavistaakkaan kuinka hienoja kokemuksia tämä harrastus tulisi vuosien saatossa tuomaan. Viimeisen kilpailun kalastin kesäkuussa 2011. Finaalipaikka olisi ollut tuolle syksylle vielä, mutta sitkeät oikean käden ranteen rasituskivut pakottivat vetäytymään kilpailusta.
Tuolloin kypsyi jo jonkin aikaa mielessä ollut päätös kilpailemisen lopettamisesta. Sitkeä rannevaiva, pitkät kilpailureissut sekä tiiviit harjoitusrupeamat painoivat tässä päätöksessä paljon. Suurin syy oli kuitenkin hauskuuden katoaminen perhokalastuksesta. Kaikki kalastukseni tapahtui kilpailun ehdoilla ja tämä vei nautinnon ns. "hupikalastuksesta", joka muuttui tiukaksi ja ryppyotsaiseksi treenaamiseksi ja tapahtumien analysoinniksi.
12 vuotta kilpakalastusta vei minut paikkoihin joista en olisi voinut unelmoidakkaan. Em-kilpailut Espanjassa 2008 oli ehkä se mieleenpainuvin, mutta myös hienoa kalastusta tarjonneet lukuisat Suomen kilpailut ovat jääneet mieleen. Mutta kuitenkin parasta ovat ne kaikki tapaamani kilpaperhokalastajat, joiden kanssa saattoi jakaa intohimon lajiin. Vuodet toivat mukanaan monia ystäviä joiden kanssa yhteyttä tulee edelleen pidettyä.
Toinen iso muutos on ollut parin vuoden aikana olleet erinäiset terveysongelmat. Huonot geenit yhdistettynä huonoon tuuriin, ovat vieneet kalastusvuorokaudet tänä aikana alle kymmeneen, enkä tänä vuonna ole päässyt kertaakaan kalastamaan. Mutta pahimmat ongelmat alkavat olemaan takanapäin ja tämä pakollinen paasto kalastuksesta on herättänyt uudestaan mielenkiinnon ja rakkauden lajiin.
Perhonsidontaan on saanut myös jälleen uutta motivaatiota. Nyt tulee jälleen sidottua muutakin kuin pelkkiä lohiperhoja.
Tässä lyhyesti tämän hetken kuulumisia. Mutta mitä sitten kirjoitan blogiin tulevaisuudessa? Fiilistelen muutamia parhaita reissuja menneiltä vuosilta, pohdiskelen perhonsidontaa ja siihen liittyviä asioita, hypistelen ja makustelen uusia välineitä ja tekniikoita, sekä nostatan odotuksia kalastuskaudelle 2016!
Tervetuloa mukaan!
