Harhailevia ajatuksia...

Tässä kun mukavaa iltaa viettää, hieman viskiä maistellen , alkavat ajatukset väkisinkin hieman harhailemaan. Ja tietenkin perhokalastuksen suuntaan nuo paljon kääntyvät... Menneitä kesiä muistellessa ja tulevaan suunnitellessa. Tulevan kesän kilpailukalenteri näyttää tällä hetkellä varsin varmalta, tosin riippuu hieman mihin kilpailuihin sattuu pääsemään. Seuraavat kisat rustaan kuitenkin hakupaperiin:

24.-25.5. Äyskoski, Tervo
7.-8.6. Merikarvianjoki, Merikarvia
14.-15.6. Perhonjoki, Kaustinen
28.6. Pyhäjoki, Oulainen
5.-6.7. Huopanankoski, Viitasaari

Mielenkiintoisia ja toisistaan poikkeavia kisoja kaikki. Toivotaan arvan olevan suosiollinen...

Ensi kesä varmaan menee aika pitkälle töitä tehdessä, kun alkaa tuo opiskelujenkin loppu tuossa tammikuussa häämöttää. Töihin vain pitää yrittää sitten päästä. Varmaan vain yhden pidemmän reissun ehtii kesällä tehdä. Tenolle tuo melko varmasti tulee tehtyä. Ei sinne niinkään kalan perässä lähdetä, vaan rentoutumaan ja nauttimaan siitä kiireettömyydestä joka jokirannassa vallitsee. Muutaman laskun silloin tällöin käy laskemassa ja välillä istuskelee rannalla ja kuuntelee kuinka luonto elää omaa elämäänsä. Teno on oikeastaan ainoa paikka, jossa käydessä voi rehellisesti sanoa ettei harmita vaikka sitä kalaa ei tule.

Larvastus tuntuu olevan tämän hetken polttava puheenaihe. Jarkko Suominen ruotii blogissaan Perhokalastajat.nessä olevaa mielenkiintoista keskustelua larvastuksesta. En tässä nyt ala sen kummemmin tuohon keskusteluun kantaa ottamaan, mutta kerron hieman omasta larvastelustani...

Larvastaminen terminä tuli tutuksi joskus vuosia sitten jonkun Erä-lehden kautta, jossa Jari Tuiskunen tarinoi perhokalastuksen MM-kilpailuista. Kehui tekniikkaa varsinkin harjukselle erittäin toimivaksi. No ei vaikuttanut tuo artikkeli mitenkään omaan kalastukseen, kun oletin sen olevan niitä suuren maailma juttuja. No ajatus kuitenkin aikansa kypsyi jossain pienen pään sisällä ja eiköhän sitä pitänyt alata sitten kokeilemaan. Hieman hapuilevaahan tuo aluksi oli, kun ei oikein tiennyt mistä ja miten pitäisi kalastaa. Ei ollut ketään larvastusta opettamassa, joten kirjoista ja lehdistähän ne opit piti hakea. Ja kyllähän ne sitten kokeilemalla löytyivät. Vähitellen alkoi larvastus tuottaa tulosta. Harjukset olivat erittäin hanakasti larvojen perään. Larvastukseni aloitin hieman poikkeavalla tavalla: vapani oli luokkaa 3-4 ja perhojen koko oli 12-14, perukkeen virkaan hoiti 0,16mm tasapaksu. Ei siis ihan niitä tavallisia aloittelian puntteja. Vielä kun ottaa huomioon etten tuolloin käyttänyt "ylimääräistä" painotusta(kuulia perhoissa, painoja perukkeessa tms.). Eli vaikeimman kautta tuli oppi tuohon larvastukseen, mutta kyllä täytyy olla tyytyväinen siihen. Kyllä tuossa oppi todellakin miten ne pienet perhot sinne pohjaan saadaan. "Vedenlukutaito" kehittyi tuossa myös todella paljon ja siihen saa olla todella tyytyväinen!

Että näin nyt tänään. Pitää hieman katsoa josko sitä huomenna jaksaisi kalalle raahautua. Tuskin. Fiiliksen mukaan aamulla pitää katsoa...

Järvirasian täydennystä

Onpahan ollut hieman hiljaisempaa tässä kalastusrintamalla, joten olenkin keskittynyt sidontaan. Nymfejä, liitsejä ja pintureita on tullut sidoskeltua, mutta ennenkaikkea järviperhorasia on saanut paljon täydennystä. Kevyitä liitsejä tietenkin pääasiassa, mutta myös muutamia "vaappuja":


Näillä on mukava onkia, kun mikään muu ei kelpaa. On pelastanut monta tyhjää reissua. Perhon idean sain jostain vanhasta ERÄ-lehden ohjeesta. En oikein vakavasti jaksanut tähän perhoon suhtautua, kunnes se erään tyhjän järvireissun loppupuolella jotenkin eksyi siiman jatkeeksi ja nopeassa tahdissa antoi yhden kirjon ylös ja muutaman karkuutuksen. On toiminut parhaiten hitailla ja pitkillä vedoilla varsin matalissa paikoissa. Kisoissa en tällä kyllä ole yhtään kalaa saanut, vaikka on tullut uitettuakin...