7.-8.6. Merikarvianjoki, Merikarvia
14.-15.6. Perhonjoki, Kaustinen
28.6. Pyhäjoki, Oulainen
5.-6.7. Huopanankoski, Viitasaari
Ensi kesä varmaan menee aika pitkälle töitä tehdessä, kun alkaa tuo opiskelujenkin loppu tuossa tammikuussa häämöttää. Töihin vain pitää yrittää sitten päästä. Varmaan vain yhden pidemmän reissun ehtii kesällä tehdä. Tenolle tuo melko varmasti tulee tehtyä. Ei sinne niinkään kalan perässä lähdetä, vaan rentoutumaan ja nauttimaan siitä kiireettömyydestä joka jokirannassa vallitsee. Muutaman laskun silloin tällöin käy laskemassa ja välillä istuskelee rannalla ja kuuntelee kuinka luonto elää omaa elämäänsä. Teno on oikeastaan ainoa paikka, jossa käydessä voi rehellisesti sanoa ettei harmita vaikka sitä kalaa ei tule.
Larvastus tuntuu olevan tämän hetken polttava puheenaihe. Jarkko Suominen ruotii blogissaan Perhokalastajat.nessä olevaa mielenkiintoista keskustelua larvastuksesta. En tässä nyt ala sen kummemmin tuohon keskusteluun kantaa ottamaan, mutta kerron hieman omasta larvastelustani...
Larvastaminen terminä tuli tutuksi joskus vuosia sitten jonkun Erä-lehden kautta, jossa Jari Tuiskunen tarinoi perhokalastuksen MM-kilpailuista. Kehui tekniikkaa varsinkin harjukselle erittäin toimivaksi. No ei vaikuttanut tuo artikkeli mitenkään omaan kalastukseen, kun oletin sen olevan niitä suuren maailma juttuja. No ajatus kuitenkin aikansa kypsyi jossain pienen pään sisällä ja eiköhän sitä pitänyt alata sitten kokeilemaan. Hieman hapuilevaahan tuo aluksi oli, kun ei oikein tiennyt mistä ja miten pitäisi kalastaa. Ei ollut ketään larvastusta opettamassa, joten kirjoista ja lehdistähän ne opit piti hakea. Ja kyllähän ne sitten kokeilemalla löytyivät. Vähitellen alkoi larvastus tuottaa tulosta. Harjukset olivat erittäin hanakasti larvojen perään. Larvastukseni aloitin hieman poikkeavalla tavalla: vapani oli luokkaa 3-4 ja perhojen koko oli 12-14, perukkeen virkaan hoiti 0,16mm tasapaksu. Ei siis ihan niitä tavallisia aloittelian puntteja. Vielä kun ottaa huomioon etten tuolloin käyttänyt "ylimääräistä" painotusta(kuulia perhoissa, painoja perukkeessa tms.). Eli vaikeimman kautta tuli oppi tuohon larvastukseen, mutta kyllä täytyy olla tyytyväinen siihen. Kyllä tuossa oppi todellakin miten ne pienet perhot sinne pohjaan saadaan. "Vedenlukutaito" kehittyi tuossa myös todella paljon ja siihen saa olla todella tyytyväinen!
Että näin nyt tänään. Pitää hieman katsoa josko sitä huomenna jaksaisi kalalle raahautua. Tuskin. Fiiliksen mukaan aamulla pitää katsoa...
5 kommenttia:
Kieltämättä hieman erikoisemmat nuo sinun larvastuksen alkumetrit. Mutta noin sitä todellakin oppii, miten niillä pienillä perhoilla ja ohuilla perukkeilla kalastetaan ja saadaan ne pienet ja solakat perhot sinne kalan eteen.
Tekemällä oppii.
Näin on. Varmaankin jos olisi joku tullut kädestä pitäen tuota hommaa opettamaan, olis siimasta löytynyt ne useamman gramman painavat larvat...
Mielenkiintoisia ja toisistaan poikkeavia kisoja kaikki, tuo on totta. Mutta silti niin samanlaisia, missä ne järvikisat?
Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että järvellä harjoittelu ja järvellä kilpailu on kaksi aika eri juttua.
Larvastaminen on sinun kohdalla tosiaan lähtenyt liikkelle suunnilleen siitä mistä itse voin vaan toivoa sen lähteneen!
Jotenkin ei ole nuo järvikisat minulle kolahtaneet. Ajattelin aluksi ainakin yhden järvikilpailun hakuun laittaa, mutta se sitten jäi... Pitäis kyllä noihin järvikisoihin jonkilainen rutiini saada, mutta ei sitä ainakaan vielä ensi kesänä hommata. Pitää vain koittaa harjoitella mahdollisimman paljon.
Tuossa Perhojoen kilpailussa on muuten toinen päivä järvellä kalastusta.
Ok, eli oli siellä sitten vähän sitä järveäkin mukana, hyvä!
Tuossa olen muuten samaa mieltä ettei kannata osallistua väkisin mihinkään kisaan, jos ei järviskabat nappaa niin kisaillaan sitten joella.
Itselläni oli aikoinaan melkoinen kammotus järvikisoja kohtaan, johtuen tästä perinteisestä, eli kalattomuudesta. Olen ollut monessa järvikisassa jossa on tullut 0-3 kalaa koko kisassa, alkoi hakemukset harvenemaan tuollaisiin kisoihin.
Lähetä kommentti