sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lestijoen kalatie ja liitsien sitomisen vaikeudesta

   Lestijokeen saatiin vihdoin vapaa nousuväylä meritaimenelle, kun keväällä 2014 valmistui Korpelan padon ohittava kalatie. Yli 80-vuotta oli pato estänyt meritaimenen nousun sen luontaisille lisääntymisalueille Lestijoen yläosiin. Nyt tilanne on toisin. Toivotaan kalojen löytävän väylän ja pääsevän nousemaan. Vielä on kuitenkin paljon esteitä sille, että Lestijoesta saataisiin todellinen meritaimenjoki. Verkko- ja rysäkalastus jokisuussa on suurin syy miksi taimenta ei kunnolla pääse jokeen nousemaan. Ikivanhoihin perinteisiin vedoten verotetaan raskaasti uhanalaista meritaimenkantaa joka on ainutlaatuinen koko Suomessa. Tähän pitää saada pian muutos jotta koko jokivarsi voi nauttia elinvoimaisesta kalakannasta. Suomen meritaimenjoet voidaan laskea yhden käden sormilla, joten jos saisimme elinvoimaisen meritaimenkannan Lestijokeen, olisi tällä valtava piristysruiske kalastusmatkailuun ja niihin panostuksiin, joita on nyt tehty joen virkistyskäytös kehittämiseksi.

Lestijoen kalatien ns. luonnonmukainen uoma

   Lestijoen tilan pohdiskelusta hieman arkisempiin asioihin. Perhoja on tullut sidottua varsin aktiivisesti, johtuen melkoisesta perhokadosta joka rasioita on vaivannut. Erityisesti on pitänyt sidoa liitsejä, larvo ja pupia. Ihan mukavasti noita on valmistunutkin. Ainoa ongelma onkin liitsien sitomisen vaikeus.
   Ei tuollainen reilussa minuutissa sidottava yksinkertainen perho vaikea ole varsinaisesti sitoa, vaan haasteena onkin sen sitomisen TYLSYYS. Raisiallisen liitsejä (50-70 kpl) sitoo suht rivakasti, mutta varsin puuduttavaa se on. Ei pahemmin tarjoa haasteita ja elämyksiä. Mutta on keväällä taas sitten mitä paiskoa pohjaan ja metsään. Kun saa nämä rasioiden perusrungon kasaan, on aika jälleen antaa luovuudelle enemmän sijaa. Alkavan talven aikana tarkoitus saada päivitettyä myös pintaperhorasioita, sekä sitoa tinseleitä ja streamereitä niin paljon että kesän pärjäisi...

Mustia matoja. Muutama vielä levylle mahtuisi.


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Täällähän on blogi!

   Viimeisin kirjoitus blogiin näyttäisi olevan kirjoitettu 25.12.2010. Kauan on aikaa vierähtänyt ja paljon vettä virrannut siis edellisestä kirjoituksesta. Nyt olisi tarkoitus uudelleen lämmitellä tätäkin mukavaa harrastusta, kirjoittamista nimittäin.
   Paljon on tapahtunut tässä liki viiden vuoden aikana, eikä kaikkea tarkoitus ole käydä todellakaan läpi. Muutamia omaan perhokalastukseen vaikuttaneita tapahtumia pohdin seuraavassa, sekä valaisen hieman mitä tulevaisuus blogissani tulee olemaan.

   Kilpaperhokalastus oli ollut intohimoni todella pitkään, aina ensimmäisistä junnu Sm-kilpailuista asti. Tuolloin 12 vuotiaana ei voinut aavistaakkaan kuinka hienoja kokemuksia tämä harrastus tulisi vuosien saatossa tuomaan. Viimeisen kilpailun kalastin kesäkuussa 2011. Finaalipaikka olisi ollut tuolle syksylle vielä, mutta sitkeät oikean käden ranteen rasituskivut pakottivat vetäytymään kilpailusta.
   Tuolloin kypsyi jo jonkin aikaa mielessä ollut päätös kilpailemisen lopettamisesta. Sitkeä rannevaiva, pitkät kilpailureissut sekä tiiviit harjoitusrupeamat painoivat tässä päätöksessä paljon. Suurin syy oli kuitenkin hauskuuden katoaminen perhokalastuksesta. Kaikki kalastukseni tapahtui kilpailun ehdoilla ja tämä vei nautinnon ns. "hupikalastuksesta", joka muuttui tiukaksi ja ryppyotsaiseksi treenaamiseksi ja tapahtumien analysoinniksi.
   12 vuotta kilpakalastusta vei minut paikkoihin joista en olisi voinut unelmoidakkaan. Em-kilpailut Espanjassa 2008 oli ehkä se mieleenpainuvin, mutta myös hienoa kalastusta tarjonneet lukuisat Suomen kilpailut ovat jääneet mieleen. Mutta kuitenkin parasta ovat ne kaikki tapaamani kilpaperhokalastajat, joiden kanssa saattoi jakaa intohimon lajiin. Vuodet toivat mukanaan monia ystäviä joiden kanssa yhteyttä tulee edelleen pidettyä.

   Toinen iso muutos on ollut parin vuoden aikana olleet erinäiset terveysongelmat. Huonot geenit yhdistettynä huonoon tuuriin, ovat vieneet kalastusvuorokaudet tänä aikana alle kymmeneen, enkä tänä vuonna ole päässyt kertaakaan kalastamaan. Mutta pahimmat ongelmat alkavat olemaan takanapäin ja tämä pakollinen paasto kalastuksesta on herättänyt uudestaan mielenkiinnon ja rakkauden lajiin.
   Perhonsidontaan on saanut myös jälleen uutta motivaatiota. Nyt tulee jälleen sidottua muutakin kuin pelkkiä lohiperhoja.

   Tässä lyhyesti tämän hetken kuulumisia. Mutta mitä sitten kirjoitan blogiin tulevaisuudessa? Fiilistelen muutamia parhaita reissuja menneiltä vuosilta, pohdiskelen perhonsidontaa ja siihen liittyviä asioita, hypistelen ja makustelen uusia välineitä ja tekniikoita, sekä nostatan odotuksia kalastuskaudelle 2016!

Tervetuloa mukaan!

lauantai 25. joulukuuta 2010

Mitä jäi käteen kaudesta 2010?

Liian vähän kalastusta, se on ainakin varma! Muutto Kokkolaan ja töiden aloittaminen juuri toukokuun alusta aiheuttivat tehokkaasti sen, ettei kalastukseen jäänyt aikaa läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Kisoissa tuli tietysti kierreltyä, vähän liikaakin, mutta muuten ei tullut tehtyä yhtään pidempää kalareissua.

Kausi alkoi muutamalla sumarireissulla Keski-Suomeen. Ensi Kärnänkoskella, jossa ei kala ollut kovin aktiivisella päällä, muutamia tapahtumia porukalle kuitenkin. Sitten reissu Äyskoskelle, jossa omallekkin kohdalle sattui varsin mukava tapahtuma. Harjusennätys nimittäin parani nimittäin huiman sentin, ollen nyt 49cm. Patolassa tuikkinut kala nousi mustaan Klinkkiin varmaan sillä 100. heitolla. Joku muukin kalan on aikaisemmin saanut, sen verran rumat suunpielet ovat, mutta ei voi valittaa.


Ei valitettavasti mennyt maaginen 50cm vielä rikki, mutta jos vuonna 2011... Hienoa oli kuitenkin saada tuon kokoinen harjus juuri pinturilla.

Kalastus keskittyi alkukesän pitkälti Perhonjoelle. Tulva haittasi kalastusta pitkään ja vaarana oli jopa seuramme järjestämän Sm-karsinnan siirtäminen. Onneksi kisa saatiin kuitenkin vedettyä lävitse ihanteellisissa vesiolosuhteissa.

Omat kilpailut olivat menneet alkukesän osalta aika kaksijakoisesti. Syksyn 2009 syyskarsinnoista Mustalammelta oli taskussa jo 3. sija, joten yhdessä karsinnassa vain tarvitsisi finaalipaikan saamiseksi pärjätä.

Ensimmäisenä ollut Oulun Mustalammen kisa meni ihan omaan sähläykseen, kun onnistuin katkottaan useammat siimat kalojen kanssa. Sijoitus 11. Seuraavana vuorossa ollut Muuramejoen kilpailu oli paras kilpailu jonka pitkään aikaan olin kalastanut, tasainen ja ilman turhaa häsläämistä ongittu. Mutta sijoitus (joka oli 6.) ei kerro koko totuutta, omasta mielestäni ainakaan. Perhonjoen kisa oli sitten täydellinen katastrofi. Samat kolme poolia jotka kalastin edellisenäkin vuonna, joissa en silloin onnistunut yhdessäkään, eivät paljoa parempaa nytkään tarjonneet. Sijoitus 10.

Huopanankosken kilpailu oli vuorossa juhannuksen jälkeen. Sen varaan tohdin laskea aika pitkälti Sm-finaalipaikan, vaikka muissa kisoissa olikin tullut huonompia tuloksia. Turhaa ei luotto ollut, sillä voitto tuosta kilpailusta tuli. Kilpailu oli todella vähäkalainen ja kaksi jaksovoittoa riittivät voittoon. Kisan hienointa antia oli ehdottomasti 50cm luonnontaimen joka tuli keskellä päivää pienellä nymfillä Torikoskesta.

Kesä oli siitä erikoinen etten käynyt Lestijoella kalasssa kuin kolme kertaa, vaikka vuosiluvankin sinne hommasin. Toki tämä muutto Kokkolaan vaikutti asiaan, kun paikat ei ole enään niin lähellä, mutta Perhonjoella (Kaustisen koskilla) tuli käytyä kuitenkin varmaan n.15 keikkaa ja matka on kuitenkin lähes sama... Lestijoelta tuli harjuksia jokaiselle reissulle, mutta mitään kovin ihmeellistä ei kuitenkaan ollut. Perhonjoella oli sen sijaan monentasoisia reissuja pitkin kesää. Parhailla reissuilla saattoi käydä haavissa helposti kymmenenkin kalaa, kun taas joskus sen yhdenkin saaminen oli työn ja tuskan takana. Huomattavaa oli s
e, että karsintaavarten jokeen laitetut pienet (30-40cm) kirjolohet olivat hyvällä otillaan vielä loppukesästä ja nousivat hanakasti pintureihinkin. Tämä oli ehdottomasti erittäin positiivinen asia.

Finaali järjestettiin Merikarvialla (Merikarvianjoki) ja Isojoella (Kangasjärvi). Niistä kirjoitin RAPORTIN ja sen täällä blogissakin jo ehdin mainostaa, joten ei noista kisoista sen enempää. Mukava oli rikkoa kirjolohiennätys tuolla kisoissa. Ja kun kala tuli vielä suht kevyillä välineillä (vapa #4, peruke 0,18mm ja perho #14) niin aika tyyyväinen saa olla että tuli ylös. Kalahan oli 71cm pitkä ja painoa varmaan siinä viiden kilon kieppeillä.


Loppukausi meni sitten aika hiljaisesti, sillä finaalin jälkeen, ei tullut muuten kalassa käytyä kuin kaksi kilpailua. Mustalammella ja Korpilohella, joita kumpaakaan ei pahemmin tee mieli muistella, sen verran heikosti menivät. Korpilohen kilpailu oli siitä mielenkiintoinen, että koko kisan ajan lämpötila oli pakkasen puolella, lunta oli maassa ja lammet oli koko ajan jäätymässä umpeen...

No mitä luvassa kaudelle 2011? Kilpailuja on tarkoitus ahkerasti kiertää, ei tosin enään niin tosissaan kuin aikaisemmin, vaan lähinnä käydä pitämässä hauskaa ja tapaamassa kavereita. Pohjoiseenkin (lue: Tenolle) on suunnitelmissa lähteä, ajankohta vain on vielä auki. Miten lomat sattuu sopimaan.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Perhonsidotakurssilla

Tuli pitkästä aikaa oltua mukana perhonsidontakurssilla. Eumerin Olli Ojamo oli Pejopen vieraana kertomassa putkiperhojen sidonnasta. Erittäin mielenkiintoinen päivä oli kokonaisuutena, ja putkiperhojen minulle hieman vieras maailma aukeni varsin selkeäksi. Erilasia perhoja sidottiin lohelle, taimenelle, kirjolohelle ja hauelle, sekä mukana oli todella mielenkiintoinen putkipintaperho.

Ei siis mikään pinnassa viistätettävä perho, vaan ihan oikea pintaperho häkilöineen kaikkineen. Ihan hullulta tuo kuulosti, eikä varmasti tule noita itselle sidottua, mutta hienoa nähdä tällaisia uusia tuulia perhonsidontaan. Itselle suurin anti päivältä oli ehdottomasti lohiperhot, joita useampi sidottiin. Sillä putkiperhoja ei oikein muuhun kalastukseen itse käytännössä näe tarvittavan, enkä varsinkaan muuhun niitä (vielä) ainakaan käytä...

Kesän karsintalistakin oli paukahtanut Vapaa-ajankalastajien sivuille ja sieltä onkin tullut jo kyttäiltyä ensi kesälle tekemistä. Näillä näkymin tulee hakemukseen merkeittyä seuraavat kisat:

Karkkila, Karjaanjoki 7.-8.5.
Keuruu, Valkeisjärvi 8.5.
Kinnula, Valkeisjärvi 21.-22.5.
Pomarkku, Kynäsjoki 28.5.
Oulainen, Pyhäjoki 5.6.
Kaustinen, Perhonjoki 11.6.
Isojoki, Kangasjärvi 18.6.
Viitasaari, Huopanankoski 1.-3.7

Paljon kisoja taas, mutta todella mukavahan noita on kiertää. Jos noista putoaa jotain pois, niin varmaankin nuo kaksi ensimmäistä (Karkkila ja Keuruu), mutta muut varmasti tulee käytyä lävitse. Jos arvonta sujuu suunnitellusti...

lauantai 6. marraskuuta 2010

Tekohengitystä

Blogille, nimittäin. Kuten varmaan on huomannut, kirjoittaminen on ollut ihan jäissä viimeisen vuoden. Kalastuksellisestikkin hiljaisin vuosi koskaan meikäläiselle, kaikenlaista häslinkiä kun tässä on ollut. Nyt on kuitenkin intoa löytynyt kirjoittamiseen ja eiköhän tekstiä ala tännekkin jälleen tulemaan. Esimerkkinä tästä voisi olla vaikkapa raportti tämän vuoden SM-FINAALISTA, jossa tuli mukana oltua. Pysykäähän tarkkana, kirjoituksia tulee varmasti lisää!