Lohiperhoja on tullut nyt muutamia sidottua. Meikäläinen on sen verran kärsimätön sitoja, että pyrin vain mahdollisimman yksinkertaisia sidoksia tekemään. Ja jos jostain sidonnan osasta voi mennä helpoimman kautta, niin siitä varmasti menen. Ainakin omien perhojeni kohdalla. Erikseen sitten tietenkin myyntiin ja muille kalastajille menevät perhot. Ainoa mitä varten viitsii nähdä vaivaa on perhojen kestävyys. On hieman tympeää jos hyvä perho hajoaa yhden kalan jälkeen, tai vastaavasti pienestä raapaisusta kiviin.
Sitomistani perhoista noin 75-80% on koukkuperhoja ja loput putkiin sidottuja. Oma lohenkalastus kun keskittyy lämpimän ja matalan veden aikaa Tenolle, niin perhot ovat yleensä varsin pieniä. Jotenkin ei ole vielä oppinut putkiperhoihin luottamaan kalastuksessa, että niitä tulisi enemmän sidottua ja käytettyä. Tulevalle kesälle tosin on toiveissa saada se ensimmäinen lohi putkiperholla...
 |
| Soutuperhoja oravasiivellä |
Sidon pelkästään karvasiipisiä perhoja. Laiskuus siihenkin syynä. Ei vain riitä mielenkiinto levysiipisiä sitoa. Kateellisena tosin tulee katseltua taitavien sitojien kädenjälkeä levysiipien kohdalla. Ihailtavaa taitoa ja viitseliäisyyttä.
Sidon paljon perhoja isälleni, joka perinteiseen tyyliin soutaa perhoa Tenolla. Orava on niihin perhoihin se oikea materiaali ja siivet perhoissa ovat perinteisten soutuperhojen mallin mukaan hyvinkin niukkoja. Omiin perhoihini sidon siiven melkeimpä aina ketusta, joka on erinomainen materiaali. Edullinen, elävä, tasalaatuinen ja värejä löytyy vaikka kuinka paljon. Tosin perusvärit ovat ne eniten käyttämäni. Musta, punainen, sininen, ruskea ja oranssi.
 |
| Kettusiipinen pienehkö lohiperho |
Lohiperhonsidonta on kyllä sellaista epäjärjestyksen aiheuttajaa sidontapäydällä, ettei voi kuin ihmetellä. Vielä kun sidontapöytäni on varsin pieni, niin ei kovinkaan monen perhon materiaalit kerralla päydälle mahdu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti