Pejopen sidontapäivä ja PP - osa 4

Tapaninpäivänä oli Pejopella sidontapäivä Kaustisella ja teemana olivat menneen kesän parhaat perhot. Käytiin myös keskustelua väkäsettömistä koukuista ja vertailujakin tuli hieman tehtyä. Myös seuran kesän kalareissun kohteesta ja ajankohdasta keskusteltiin. Perhonjoen ja Seljesin karsinta, sekä siihen liittyvät järjestelyt olivat esillä. Tässä vielä perhoja joita sidottiin:

Poimintoja perhorasiasta - 0sa 4

Taas raotetaan rasian kantta ja napataan seuraava perho esittelyyn:


Oranssi liitsi. Tästä ei paljoa enään kirjolohiperho parane. Antanut kalaa useammassa kisassa: Pyhäjoella, Kapeenkoskella, Merikarvialla ja Kynäsjoella. Tietenkin on tullut kirjolohta myös kisojen ulkopuolella. Lestijoella perho toimii todella hyvin, ja niin toimii muissakin tummissa vesissä. Kavereilla on perho toiminut ajoittain myös järvillä, mutta itse en ole kalaa seisovasta vedestä tällä saamaan.Antanut kalaa yleensä parhaiten ilman kuulaa ja kokoina 8-10.

Kylmää kalastusta ja PP - osa 3

Tulipahan sitten käytyä pikainen visiitti Niskankoskella. Koko viikon oli heittokättä nykinyt siihen malliin, että pakko oli hieman päästä perhoja liottamaan. Niskankoski olikin sitten aika ilmeinen valinta pikavisiitille, kun tuota matkaa ei kauheammin tule ja vesitilanne oli koskelle oikein sopiva. Keli oli tänään mitä parhain, ainoastaan niukasti pakkasen puolella oleva ilma aiheutti sen, että vähän väliä piti vaparenkaita rapsia puhtaiksi jäästä. Liitsejä uittelin kirjolohen toivossa, mutta vain yhden pienen taimenen oranssilla liitsillä onnistuin saamaan.

Poimintoja perhorasiasta - osa 3

Seuraavana esittelyvuorossa on seuraavanlainen pinturi:


Foamiselkäinen vesiperhospinturi. Ja vielä iskupisteellä varustettu. Viime kesän tulokas rasiaan, mutta jo nyt yksi suosikkini. Antoin monia hienoja harjuksia Lestijoella. Viime kesänä pinturirasiassa oli hyvän harjuspinturin mentävä aukko, johon koitin kehitellä hyvin kelluvaa ja sidonnallisesti yksinkertaista perhoa. Kokeilin cdc -virityksiä ja kaikkea mahdollista, mutta en ollut oikein tyytyväinen. Sitten muistin foamin. Jossain vanhassa amerikkalaisessa kalastusfilmissä sidottiin koskikorennon jäljitelmän rungon päälle suikale foamia parantamaan kelluvuutta. Siis takaisin perhopenkin ääreen. Tämä perho sitten oli sidonnan tuloksena, eikä ole yhtään hullumpi. Kyseistä perhoa olen ehtinyt aikaisemmin tässä blogissa jo hehkuttaa, mutta hyvä pinturi kyllä ansaitsee tulla kunnolla esitellyksi!

Poimintoja perhorasiasta - osa 2

Tässä tulisi sitten toinen rasiasta napattu perho:


Elikkäs kyseessä on ihan perus nymfi kuulalla. No näitähän löytyy jokaisen kalastajan rasiasta, mutta kerronpa omia kokemuksiani tästä. Itselläni on toiminut parhaiten isoina kokoina, 8 ja 10 ovat oleet selvästi kaikkein tehokkaimpia, varsinkin touko-kesäkuussa. Pienemmät eivät ole minulla aivan yhtä hyvin toimineet. Väreinä toiminut parhaiten kuvassa ollut sinapinkeltainen, sekä ruskea. Harjus tuntuu olevan välillä todella hulluna tähän perhoon, mutta parhaiten olen sillä saanut kuitenkin kirjolohta. Kesäisellä Lestijoella pärjää kirjolohta onkiessa melkeinpä pelkästään tällä ja mustalla liitsillä.

Perusperho kun on kyseessä, tulee sen olla rasiassa vaikka ei kalaa tulisikaan... No eipähän tämä pelkkää rasian täytettä ole. Kuten edellinenkin rasiasta poimittu perho, löi tämä itsensä läpi Huopanan karsinnassa 2005. Tuolloin kalastin kisan toista jaksoa kosken niskalla poolilla 1, joka oli Niskantalon puoleisella rannalla. Jaksoni alkoi joskus puolenyön jälkeen. Koskessa oli hirveä hätsinki päällä ja kalaa oli joka puolella. Aloitin kalastuksen tuolloin larvasetillä ja sillä yhden mitallisen taimenen sainkin. Välillä tuli muutamia alamittaisa ja sitten hieman hiljaisempaa. Perhot vaihtuivat ja tämä perho eksyi siimaan. Nopeassa tahdissa tuli tällä kaksi mitallista taimenta ja useita muutaman sentin alamittaisia. Eipä ollut ennen tuota vapakäsi alkanut missään kalojen takia kramppaamaan... (eikä kyllä pahemmin tuon jälkeenkään)

Ja sitten takaisin tähän päivään. Perhoja on kyllä syntynyt todellista pikavauhtia viimepäivinä. Larva- ja nymfirasiat ovat oikeastaan enää muutamaa perhoa vaille valmiit ensi kauteen. Tietenkin liitsit, pinturit ja järviperhot odottavat vielä huomattavia täydennyksiä. Joten ei ne sidottavat (onneksi) vielä ole loppuneet. Lauantaina olis tarkoitus lähteä jahtaamaan merelle taimenta. On ollut niin inspiroivia kuvia Perhokalastajat.netissä ja Harri Hytösen blogissa, että on pakko itsekkin täästä koittamaan...

Poimintoja perhorasiasta - osa 1

Viestin otsikko kertoo jo aika paljon. Tästä lähtee käyntiin koko talven (toivottavasti) kestävä projekti, jossa esittelen hieman rasiositani löytyviä perhoja. En nyt kaikkia ala esille laittamaan, mutta niitä joihin liittyy mukavia muistoja. Muistelen hieman myös miten perho on rasiaani päätynyt. Koitan tästä eteenpäin kerran viikossa laittaa uuden perhon esille. Eipä tämä nyt ihmeitä tule tarjoamaan, mutta tuleepahan jotain kirjoitettuakin...

Ensimmäinen perho on Punaperä:


Kuuluu nykyään rasiani vakioihin. Larva punaisella(värillä ei niin väliä, mutta alunperin tuo punainen) pyrstöllä. Ensimmäinen kontaktini perhoon oli Kapeenkosken karsinnassa useampia vuosia sitten. Taisi olla ensimmäiset karsinnat joissa kävin. Tuolloin satuin näkemään eräällä kalastajalla punapyrstöisen larvan siimassa ja kun hän vielä oli jaksolla kalaakin saanut, niin syöpyi tuo punainen pyrstö mieleen. No tulihan niitä itselle sidottua ja kalaakin tuli todella hyvin. Harjukset olivat välillä todella hulluina tuohon perhoon, mutta kyllä se kirjolohelle kelpasi myös. Lopullisen niitin perho antoi vuoden 2005 Huopanan karsinnasta, jossa onnistuin perholla saamaan harjuksen, joka varmisti kilpailussa 2. sijan ja pääsyn finaaliin. Paljon alamittaisia tuolloin perholla myös tuli. Tänä vuonna joukkue Sm-kisoissa Kapeenkoskella sain perholla kaksi kalaa. Siellä myös syntyi muunnos jossa pyrstö on punaisen sijasta kirkkaan vihreä. Karkuutin tuosta perhosta kaksi kalaa viimeisellä jaksolla ja sain yhden alamittaisen. Perhon voi sitoa kuulalla tai ilman, ei sillä paljoa merkitystä ole. Molempia rasiasta löytyy. Ilman tätä perhoa en Huopanalle lähde!

Harhailevia ajatuksia...

Tässä kun mukavaa iltaa viettää, hieman viskiä maistellen , alkavat ajatukset väkisinkin hieman harhailemaan. Ja tietenkin perhokalastuksen suuntaan nuo paljon kääntyvät... Menneitä kesiä muistellessa ja tulevaan suunnitellessa. Tulevan kesän kilpailukalenteri näyttää tällä hetkellä varsin varmalta, tosin riippuu hieman mihin kilpailuihin sattuu pääsemään. Seuraavat kisat rustaan kuitenkin hakupaperiin:

24.-25.5. Äyskoski, Tervo
7.-8.6. Merikarvianjoki, Merikarvia
14.-15.6. Perhonjoki, Kaustinen
28.6. Pyhäjoki, Oulainen
5.-6.7. Huopanankoski, Viitasaari

Mielenkiintoisia ja toisistaan poikkeavia kisoja kaikki. Toivotaan arvan olevan suosiollinen...

Ensi kesä varmaan menee aika pitkälle töitä tehdessä, kun alkaa tuo opiskelujenkin loppu tuossa tammikuussa häämöttää. Töihin vain pitää yrittää sitten päästä. Varmaan vain yhden pidemmän reissun ehtii kesällä tehdä. Tenolle tuo melko varmasti tulee tehtyä. Ei sinne niinkään kalan perässä lähdetä, vaan rentoutumaan ja nauttimaan siitä kiireettömyydestä joka jokirannassa vallitsee. Muutaman laskun silloin tällöin käy laskemassa ja välillä istuskelee rannalla ja kuuntelee kuinka luonto elää omaa elämäänsä. Teno on oikeastaan ainoa paikka, jossa käydessä voi rehellisesti sanoa ettei harmita vaikka sitä kalaa ei tule.

Larvastus tuntuu olevan tämän hetken polttava puheenaihe. Jarkko Suominen ruotii blogissaan Perhokalastajat.nessä olevaa mielenkiintoista keskustelua larvastuksesta. En tässä nyt ala sen kummemmin tuohon keskusteluun kantaa ottamaan, mutta kerron hieman omasta larvastelustani...

Larvastaminen terminä tuli tutuksi joskus vuosia sitten jonkun Erä-lehden kautta, jossa Jari Tuiskunen tarinoi perhokalastuksen MM-kilpailuista. Kehui tekniikkaa varsinkin harjukselle erittäin toimivaksi. No ei vaikuttanut tuo artikkeli mitenkään omaan kalastukseen, kun oletin sen olevan niitä suuren maailma juttuja. No ajatus kuitenkin aikansa kypsyi jossain pienen pään sisällä ja eiköhän sitä pitänyt alata sitten kokeilemaan. Hieman hapuilevaahan tuo aluksi oli, kun ei oikein tiennyt mistä ja miten pitäisi kalastaa. Ei ollut ketään larvastusta opettamassa, joten kirjoista ja lehdistähän ne opit piti hakea. Ja kyllähän ne sitten kokeilemalla löytyivät. Vähitellen alkoi larvastus tuottaa tulosta. Harjukset olivat erittäin hanakasti larvojen perään. Larvastukseni aloitin hieman poikkeavalla tavalla: vapani oli luokkaa 3-4 ja perhojen koko oli 12-14, perukkeen virkaan hoiti 0,16mm tasapaksu. Ei siis ihan niitä tavallisia aloittelian puntteja. Vielä kun ottaa huomioon etten tuolloin käyttänyt "ylimääräistä" painotusta(kuulia perhoissa, painoja perukkeessa tms.). Eli vaikeimman kautta tuli oppi tuohon larvastukseen, mutta kyllä täytyy olla tyytyväinen siihen. Kyllä tuossa oppi todellakin miten ne pienet perhot sinne pohjaan saadaan. "Vedenlukutaito" kehittyi tuossa myös todella paljon ja siihen saa olla todella tyytyväinen!

Että näin nyt tänään. Pitää hieman katsoa josko sitä huomenna jaksaisi kalalle raahautua. Tuskin. Fiiliksen mukaan aamulla pitää katsoa...