4x Kilpailuja

Ei hätää, en ole aloittanut kilpailemista uudestaan. Tai aloitin yhden kisan ajaksi. 21.5. Oulun Mustalammella järjestettyyn kilpailuun osallistuin ihan tosissani. Kavereiden painostuksesta. Ihan mukavaa touhua se oli pitkästä aikaa oli, mutta ei sytyttänyt kipinää alata uudestaan siihen hommaan. Onneksi. Kolme muuta kilpailua oli itsellä vuorossa talkoolaisena, kun Perhonjoella ja Nuolisella järjestettiin saman viikonlopun aikana kahdet karsintakilpailut, sekä senioreiden SM-kilpailut.

   Mutta pieni yhteenveto Mustalammelta. Kaj ja Tuomas samassa autossa matka Ouluun sujui sopivan jouhevasti, vaikka stratti vähän turhan aikasin olikin. Lammella oli kevyt tuuli ja ilma oli aamusta varsin kirkas, vaikka päivällä taivas pilveen menikin. Kilpailijoita oli valitettavasti vain 12, vaikka mukaan olisi enemmänkin mahtunut. Taisteluparikseni tuli toinen kesähessu, Pekka Otamo, joten mukavan leppoista kalastusta oli päiväksi tiedossa. Kisassa kalastettiin kolme 1,5h jaksoa, kahdella poolilla aina jakson aikana. Itse pääsin B-ryhmään, joten ei tarvinut kalastusta heti paukusta aloittaa. Ensimmäinen osa jaksosta sujui molemmilla erittäin hiljaisesti. Pooli 5, josta aloitimme, ei antanut koko päivänä yhtään kalaa. Onneksi jakson toisen puolikkaan pääsimme kalastamaan poolia 1, joka oli antanut hyvin kalaa heti alusta asti. Pekka ei tosin onnistunut kalaa saamaan, joten hieman itseäkin mietitytti miten kalat omiin perhoihin reagoisivat. No heti ensimmäisestä heitosta oli selvää että kalaa oli. Näykkäisyjä, tökkäisyjä ja imuja oli lähes joka heitolla. Kolme kalaa ylös jakson aikana, vaikka pari lisää ei olisi ollut pahitteeksi...

 Toinen jakso alkoi poolilta 3, josta oli kalaa myös noussut. Pekka sai omalla vuorollaan kaksi kirjolohta ylös ja kaloja näkyi jälleen runsaasti. Oma kalastus alkoi räväkästi jälleen, ekalla heitolla kala karkuun ja toisella heitolla haaviin. Tapahtumia oli tasaisesti koko jakson ja yhden kalan pudotin ihan haavin vanteelta. Onneksi jakson lopussa sain vielä kuitenkin toisen kalan haaviin. Parempaan oli kuitenkin mahdollisuudet. Jakson toinen osa kalastettiin poolissa 6, jossa oli ollut huomattavasti hiljaisempaa kisan aikana. Pekka kalasti jälleen ensin ja sai pari kontaktia kaloihin, mutta ylös eivät tulleet. Itsellene tuo pooli ei tarjonnut yhtä ahventa enempää toimintaa.

Kolmas jakso ja pääsen aloittamaan kalastuksen poolilta 2. Yksi kala irti varsin pian aloituksesta, mutta onneksi pian asia korjaantui kun sain kirjolohen haaviin. Minimitavoite kaikilta jaksoilta kalaa täyttyi ja tähän olin todella tyytyväinen. Pari tärppiä oli vielä, mutta en saanut enempää kalaa. Pekalla oli omalla vuorollaan pari karkuutust, harmi etteivät tulleet haaviin. Jakson lopun kalastimme poolia 4, jossa en saanut mitään kontaktia kaloihin.

Kilpailu oli varsin mukava ja kalaa tuli omalle kohdalle mukavasti. Sijoitus oli lopulta neljäs, mihin olin tyytyväinen. Päivän parasta antia oli kuitenkin viime talvena perustetulle seuralle tullut menestys. Taisi kuusi ensimmäistä olla Pohjanmaan Kilpaperhokalastajien jäsentä...

Todistettavasti olin paikalla! (kuva: Aki Tikkanen)

Kevättä rinnassa

Kevät on ehtinyt jo hyvään alkuun ja mieli alkaa vähitellen tajuamaan kesän olevan lähellä. Vuoden parhaat ajat ovat siis jo käsillä. Valon lisääntyminen, lämpimät päivät ja maiseman asteittainen vihertyminen ajavat perhokalastajat vesistöjen äärelle. Tätä on odotettu koko pitkä talvi! Ennen keväisten kalareissujen purkua on kuitenkin päivittää hieman mitä on tullut sidontapenkistä askeihin.

Streamerkalastus on jäänyt totaalisesti paitsioon itselläni, jos ei nyt lasketa tinseleiden ja surffien uittamista. Mutta tähän asiaan on tulossa muutos, sillä jonkin verran on tullut nyt sidottua ihan perus-streamereita. Ja niitä olisi tarkoitus uitella nyt keväällä ja kesällä.

Keltainen Spuddler

Aski alkaa täyttymään...

Kalassakin on tullut käytyä. Huhtikuussa tehdyt reissut Lestijoelle ja Ähtävänjoelle eivät juurikaan kokemusta enempää tarjonneet. Tosin odotuksetkaan eivät kovin korkealla olleet, mutta kalaan oli päästävä. Lampi- ja järvikalastus on sen sijaan ollut välillä oikeinkin laadukasta. Ahvenlammella, Stipikillä, Seljesissä ja Nuolisessa käydyt reissut ovat tarjonneet hyvin tapahtumia sekä itselle, että kavereille. Erityisesti uutena paikkana Stipik teki hyvän vaikutuksen laadukkaalla kevätkalastuksella. Ennen kevään ensimmäisiä istutuksia tehdyt reissut antoivat mukavasti nättejä kirjolohia nymfeillä ja boobyillä. Kalat olivat todella kovia taistelemaan ja antoivat hyvän vastuksen. Harvinaisen tästä keväästä tekee sen, ettei vielä yhdeltäkään seisovan veden äärelle tehdyltä reissulta ole tarvinut tullu ilman saalista pois. Mutta eiköhän sekin ole vielä edessä...

Ahvenlammen buzzeriin erehtynyt siika

Stipik

101 Caddista

   Hieman perhosidontaa välillä. Caddis on yksi parhaita pintaperhoja jota on tullut vuosien aikana uitettua. Harmittavasti kyseinen perho on yksi maailman ärsyttävimpiä sitoa. Sotkua, karvasilppua tylsyneitä saksia ja verisiä sormenpäitä tietää tämän perhon sidonta. No pakko se on parin vuoden välein kuitenkin askiin sitoa uudet Caddikset hajonneiden, kadonneiden ja varastettujen tilalle.
   Peurankarva pöllysi melkein pari viikkoa ja otsikossa mainitut 101 Caddista olivat valmiit. Sidoin perhot ns. Nyblomin malliin, eli hieman hoikemmalla rungolla ja laskuvarjohäkilällä. Kaikki nämä eivät tietenkään omaan käyttöön tulleet, vaan ainoastaan 30kpl jäi omaan rasiaan ja muut lähtivät sitten kavereille ja myyntiin. Varsin mukavasti näillä olikin kysyntää.

Caddiksiä

Priimaa Cädärimateriaalia

   Karvaahan näihin perhoihin on saanut menemään todella paljon ja useamman kaupasta ostetun palan kynin tyhjäksi. Onneksi sain Tuomakselta erittäin laadukasta kaurista ja peuraa isot palaset niin ei ihan heti pääse loppumaan kesken.

   Yksi syy näin ison satsin sitomiseen oli myös tarkoitus rahoittaa näin uuden vavan osto. Tänään sainkin sitten tuon kepukan käteeni. Paljon kehuttu Flextecin Streamtec #3 10'. Pienen hetkuttelun jälkeen on pakko rakastaa tätä vapaa. Tuntui todella hyvältä ja uskoisin että juurikin täydellinen vapa kevyeen nymfikalastukseen. Vapa pääseekin heti testiin, kun lauantaina on tarkoitus käydä katsomassa Raivion tilanne näin parhaan sumukorentokauden jälkeen.

Kauden avaus Huopanalla 25.3.

   Kausi alkoi tänä vuonna sitten Huopanalta. Koskaan aikaisemmin ei ollut sumariseissua tullut tehtyä kyseiseen paikkaan, joten jännän äärellä oltiin. Myös pitkä tauko kalastuksesta piti huolen että intoa oli läheä aamulla matkaan. Kyytiin Kokkolasta lähti myös Tuomas, joka oli jo päässyt kalastukauden aloittamaan Lestijoella.

   Keli oli varsin arktinen, lämpötila nousi yli nollan vasta n. klo 11, eli kun oltiin ehditty hetkinen jo kalastamaan. Myöskään navakka tuuli ja lumi/räntä/vesisade ei varsinaisesti tehnyt kalastuksesta nautinnollisempaa. Olosuhteet vaikuttivat myös sumukorentojen määrään, sillä koko päivän aikana ei nähty kymmentä korria enempää.

Saunasuvantoa räntäsateessa

Päivän ensimmäinen: puolikas simpukka

   Haastavista olosuhteista huolimatta kalat olivat mukavan aktiivisia koko päivän. Tuomas sai kolme kalaa ylös ja minä yhden, sekä lukuisia tärppejä ja karanneita oli molemmilla. Kovin isoja kalat eivät olleet, Tuomaksen 45cm oli päivän paras. Kaloja näkyi pinnassa jonkin verran, vaikka yhtään korentoa ei päivän aikana vedessä näkynyt. Varmaan kalvosta söivät nymfejä. Parhaiten toimivat pieni musta liitsi, sekä mustat nymfit.

Somehetki

Tuumaustauolla...

   Toivottavasti pian pääsee uudestaan kalaan, mahdollisesti Lestijoelle tai sitten uudestaan Huopanalle. Olisi mukava päästä näkemään hieman enemmän pinnassa aktiivisia kaloja. Perhoja on tullut sidottua sormet ruvella viime päivät, mutta siitä kirjoitan lisää hieman myöhemmin...

Kahluusauvan tuunausta

   Tammikuu meni ja helmikuukin ehti vierähtää ettei tullutkaan kirjoitettua mitään. Perhoja on tullut sidottua rauhalliseen tahtiin, muutama päivässä. Lohiperhorasiat alkavat vähitellen saada kaipaamaansa sisältöä, eikä hirveää hätää sen osalta enään ole. Sidontapöytä vaan on edelleen kamalassa kaaoksessa lohiperhojen jäljiltä, joten pari tuntia saa sen siivoamiseen käyttää ennen kuin aloittaa muiden perhojen sitomisen.
   Kauden ensimmäinen kalastusreissukin lähestyy kovaa vauhtia. Oikeammin kyseessä on ensimmäinen kalastusreissu yli puoleentoista vuoteen. Viime kesä meni kokonaan kalastamatta, kuten aikaisemmin tuli kerrottuakin. Mutta nyt pitkä odotus päättyy. Pohjanmaan Kilpaperhokalastajien kanssa pidämme korkeanpaikanleirin Lestijärvellä. Tarkoitus on punoa juonia tulevalle kilpailukaudelle ja samalla päästä hieman kalastamaan Lestijoelle. Toivottavasti sumarit ovat jo heränneet talven jäljiltä, vaikka ajankohta hieman aikainen onkin.
   Yksi hankintakin tuli tuossa tehtyä, nimittäin uusi kahluusauva. Edellinen Visionin kokoontaittuva siirtyi eläkkeelle yli 10 vuoden palveluksen jälkeen. Mallihan pysyi täysin samana, erittäin tyytyväinen nimittäin olen ollut tuohon sauvaan. Sen verran tukeva, että tällainen reilumman elopainonkin omaava kalamies voi siihen huoletta nojata. Sopivan painava ettei ihan helposti virta pääse sitä heittelemään. Myös useampiosaisena saa helposti piiloon koteloonsa, kun käyttöä ei ole.

Tuunattu Visionin kahluusauva

   Nyt siihen tuunaukseen. Kahluusavan kovimmalle kulutukselle joutuu sen alin kappale. Tämän osan suojaamisen olin vanhassa sauvassa hoitanut pätkällä puutarhaletkua ja ilmastointiteipillä. Kyseinen viritys ei esteettisesti ollut kovin kaunis, eikä kulutuskestävyyskään ollut parasta luokkaa. Pari kertaa kaudessa sai yleensä teipit vaihtaa. Nyt päätin kokeilla kuitenkin uutta ratkaisua tuohon ongelmaan. Ostin rautakaupasta isoa (25mm) kutistesukkaa ja lämmitin sen sytkärillä sauvan alimman osan päälle. Todella napakan ja huomaamattoman suojan sai näin aikaiseksi. Kestävyys selviää sitten aikanaan, mutta odotukset ovat korkealla.