Kahluusauvan tuunausta

   Tammikuu meni ja helmikuukin ehti vierähtää ettei tullutkaan kirjoitettua mitään. Perhoja on tullut sidottua rauhalliseen tahtiin, muutama päivässä. Lohiperhorasiat alkavat vähitellen saada kaipaamaansa sisältöä, eikä hirveää hätää sen osalta enään ole. Sidontapöytä vaan on edelleen kamalassa kaaoksessa lohiperhojen jäljiltä, joten pari tuntia saa sen siivoamiseen käyttää ennen kuin aloittaa muiden perhojen sitomisen.
   Kauden ensimmäinen kalastusreissukin lähestyy kovaa vauhtia. Oikeammin kyseessä on ensimmäinen kalastusreissu yli puoleentoista vuoteen. Viime kesä meni kokonaan kalastamatta, kuten aikaisemmin tuli kerrottuakin. Mutta nyt pitkä odotus päättyy. Pohjanmaan Kilpaperhokalastajien kanssa pidämme korkeanpaikanleirin Lestijärvellä. Tarkoitus on punoa juonia tulevalle kilpailukaudelle ja samalla päästä hieman kalastamaan Lestijoelle. Toivottavasti sumarit ovat jo heränneet talven jäljiltä, vaikka ajankohta hieman aikainen onkin.
   Yksi hankintakin tuli tuossa tehtyä, nimittäin uusi kahluusauva. Edellinen Visionin kokoontaittuva siirtyi eläkkeelle yli 10 vuoden palveluksen jälkeen. Mallihan pysyi täysin samana, erittäin tyytyväinen nimittäin olen ollut tuohon sauvaan. Sen verran tukeva, että tällainen reilumman elopainonkin omaava kalamies voi siihen huoletta nojata. Sopivan painava ettei ihan helposti virta pääse sitä heittelemään. Myös useampiosaisena saa helposti piiloon koteloonsa, kun käyttöä ei ole.

Tuunattu Visionin kahluusauva

   Nyt siihen tuunaukseen. Kahluusavan kovimmalle kulutukselle joutuu sen alin kappale. Tämän osan suojaamisen olin vanhassa sauvassa hoitanut pätkällä puutarhaletkua ja ilmastointiteipillä. Kyseinen viritys ei esteettisesti ollut kovin kaunis, eikä kulutuskestävyyskään ollut parasta luokkaa. Pari kertaa kaudessa sai yleensä teipit vaihtaa. Nyt päätin kokeilla kuitenkin uutta ratkaisua tuohon ongelmaan. Ostin rautakaupasta isoa (25mm) kutistesukkaa ja lämmitin sen sytkärillä sauvan alimman osan päälle. Todella napakan ja huomaamattoman suojan sai näin aikaiseksi. Kestävyys selviää sitten aikanaan, mutta odotukset ovat korkealla.

Lisää lohiperhoja

   Kun vauhtiin pääsee, niin mitä sitä turhaan lopettaa kesken. Tänään lohiperhojen sidonta jatkui, mutta koukku vaihtui putkeen. Sunraytä tuli eri variaatioilla valmiiksi ja pari Snaeldaa myöskin. Molemmat perhot sellaisia joita ei ole tullut uitettua koskaan. Vaikka rasiassa näitä on aikaisemminkin ollut... Varsin nopeita ovat molemmat sitoa, siitä erittäin kiitollisia perhoja.
   Tuli eksyttyä OnlyFly.fi sivustolle, josta löytyi erittäin hienoja perhoja kuvien ja sidontavideoiden muodossa. Kannattaa käydä vilkaisemassa, varsinkin jos ei ole niin tuttua noiden putkiperhojen sidonta. On sivuston kaverit saaneet homman näyttämään todella yksinkertaiselta!

Tässä päivän tuotokset vielä kuvien kanssa:

   Vielä yksi mainos pitää heittää tähän postaukseen, nimittäin Perhonjokilaakson Perhokalastajat järjestävät sidontakurssin Kokkolassa helmikuun aikana. Ilmoittautuminen kurssille päättyy 31.1. eli tulevana sunnuntaina. Lisätietoja kurssista löytyy PejoPen blogista.

Lohiperhoista välillä

   Lohiperhoja on tullut nyt muutamia sidottua. Meikäläinen on sen verran kärsimätön sitoja, että pyrin vain mahdollisimman yksinkertaisia sidoksia tekemään. Ja jos jostain sidonnan osasta voi mennä helpoimman kautta, niin siitä varmasti menen. Ainakin omien perhojeni kohdalla. Erikseen sitten tietenkin myyntiin ja muille kalastajille menevät perhot. Ainoa mitä varten viitsii nähdä vaivaa on perhojen kestävyys. On hieman tympeää jos hyvä perho hajoaa yhden kalan jälkeen, tai vastaavasti pienestä raapaisusta kiviin.
   Sitomistani perhoista noin 75-80% on koukkuperhoja ja loput putkiin sidottuja. Oma lohenkalastus kun keskittyy lämpimän ja matalan veden aikaa Tenolle, niin perhot ovat yleensä varsin pieniä. Jotenkin ei ole vielä oppinut putkiperhoihin luottamaan kalastuksessa, että niitä tulisi enemmän sidottua ja käytettyä. Tulevalle kesälle tosin on toiveissa saada se ensimmäinen lohi putkiperholla...

Soutuperhoja oravasiivellä

   Sidon pelkästään karvasiipisiä perhoja. Laiskuus siihenkin syynä. Ei vain riitä mielenkiinto levysiipisiä sitoa. Kateellisena tosin tulee katseltua taitavien sitojien kädenjälkeä levysiipien kohdalla. Ihailtavaa taitoa ja viitseliäisyyttä.
   Sidon paljon perhoja isälleni, joka perinteiseen tyyliin soutaa perhoa Tenolla. Orava on niihin perhoihin se oikea materiaali ja siivet perhoissa ovat perinteisten soutuperhojen mallin mukaan hyvinkin niukkoja. Omiin perhoihini sidon siiven melkeimpä aina ketusta, joka on erinomainen materiaali. Edullinen, elävä, tasalaatuinen ja värejä löytyy vaikka kuinka paljon. Tosin perusvärit ovat ne eniten käyttämäni. Musta, punainen, sininen, ruskea ja oranssi.

Kettusiipinen pienehkö lohiperho

   Lohiperhonsidonta on kyllä sellaista epäjärjestyksen aiheuttajaa sidontapäydällä, ettei voi kuin ihmetellä. Vielä kun sidontapöytäni on varsin pieni, niin ei kovinkaan monen perhon materiaalit kerralla päydälle mahdu...

   

Kuinka aloittaa kisakalastus?

   Tuollainen otsikko pomppasi Perhokalastajat.netin keskustelupalstalta esille jokin aika sitten, ja sai muistelemaan oman kilpakalastusuran aloitusta reilut 15 vuotta sitten. Tuolloin ei tietoa ollut saatavilla kilpailuista ihan samaan tapaan kuin nykyään, eikä myöskään kilpailuja järjestetty läheskään yhtä paljoa. Vaikka enään ei kilpailuja tule kierrettyä, ajattelin kirjoittaa muutamia asioita joihin kannattaa kiinnittää huomiota kilpailuihin lähdettäessä.

   

   Ensimmäiset kilpailut ovat jännittävä tapahtuma kaikkine uusine asioineen, joita ei normaalissa perhokalastuksessa välttämättä tule ollenkaan vastaan. Säännöt kalastusvälineiden ja perhojen osalta, kalastettavan alue rajoitettu, kalastusaika rajoitettu, toisen kalastajan valvonta, kalojen mittaaminen jne. voivat etukäteen ajatellen kuulostaa haastavalta.

   1. Opettele säännöt hyvin ennen kilpailuja. Tämä auttaa keskittymään itse kalastukseen, eikä turhaan tarvitse huolehtia kesken kisan, että kaikki menee varmasti sääntöjen mukaan.

   2. Tutustu kilpailun järjestäjän antamaan informaatioon kilpailun kulusta, aikataulusta, siirtymisistä, ruokailusta, tauoista, jne. Nämä käytönnön asiat kuuluvat jokaiseen kilpailuun.

   3. Mikäli kilpailuvesistö ei ole sinulle tuttu, ota mahdollisimman paljon selvää siitä. Kilpailun ajankohta, kilpailukalat, vedenkorkeus/ -lämpötila/ -väri, jne. Nämä ovat asioita jotka vaikuttavat perhovalintoihin sekä käytettäviin tekniikoihin.

   4. Kalasta kipailussa tekniikoilla ja perhoilla jotka ovat sinulle tuttuja. Kilpailut ovat väärä paikka opetella uusia tekniikoita tai testata perhoja. Nämä ovat sellaisia asioita jotka täytyy tehdä ENNEN kilpailua. Kalasta "siviilikalassa" mahdollisimman pajon kilpailuissa sallituilla välineillä ja perhoilla, näin saat kokemusta ja varmuutta kilpailuja varten.

   5. Opi muilta kilpailijoilta. Seuraa valvontajaksoilla tarkasti heidän kalastustaan. Kysy jos jokin asia mietityttää.

   Tässä oli muutama yleinen vinkki, jotka toivottavasti auttavat hieman ennen ensimmäisiä kilpailujasi. Kilpailuihin osallistuminen kannattaa, sillä se tuo ihan uuden puolen tuttuun harrastukseen. 

Maailman paras perhokela

   Otsikko on varsin vaatimaton. Maailman paras. Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, mutta minulle maailman paras perhokela on Loopin Graphite. Ensimmäisen Graphiteni sain 1990-luvun lopussa palkinnoksi jostain kilpailuista. Ja se oli rakkautta ensimmäisestä hetkestä alkaen. Kela oli täydellinen yhtä pientä asiaa lukuunottamatta, mutta siitä hieman myöhemmin.
   Graphiten toiminta perustui Loopin Tradionalin kuuden laakerin päällä pyörivälle puolalle. Varsinaista jarrua kelassa ei esikuvansa mukaisesti ollut. Jarruttomuus ja kevyt siiman vetäminen kelalta ilman puolan ylipyörimisen vaaraa sopivat täydellisesti omaan käyttööni. Väsytän kalat aina kädellä, eli en väsytyksen aikana käytä kelaa ollenkaan, vaan siimasta vetämällä kontroloin kalaa. Kela on hyvin yksinkertainen ja siksi todella varmatoiminen. Eivät vaadi paljoa huoltoa toimiakseen moitteettomasti.

Omat Graphitet

   Kelan paino on materiaalina olevan komposiitin ansiosta todella kevyt, olisikohan ollut 70g kieppeillä. Tuo komposiitti myös tekee kelasta erittäin kestävän, eikä kivikoissa ja koskessa rymyämistä tarvitse pelätä, kuten alumiinisten tms. kelojen kanssa. Graphite on myös erittäin edullinen kela, joten näiden hankkiminen ei ole ylettömästi lompakkoa rasittanut. Myös kelan erilaiset väritykset ovat olleet varsin mukavia. Itselläni on näistä valmistetuista väreistä kuvassa olevat musta, sininen ja vihreä. Tiedän olemassa olevan ainakin kirkkaamman vihreitä.

    Sitten se kelan ainoa huono puoli. Se on kelan jalka. Kuteen koko kela, myös se on komposiittia, ja todella ohuena ja suhteellisen kovassa rasituksessa, saatta tuohon jalkaan tulla halkeamia ja jopa paloja irrotota. Paras ratkaisuhan olisi ollut kelaan laittaa metallinen jalka, mutta eihän sitä ihan täydellistä kelaa kannata tehdäkkään...

   Jos tiedät olevan muitakin värejä kuin nämä tässä kirjoituksessa mainitut, laita kommenttia tähän tekstiin. Samoin jos itselläsi on tätä kelaa ylimääräisenä, niin olisin halukas keskustelemaan sen ostamisesta! Erityisesti kiinnostavat nuo värilliset kelat.

Liiiiiitsejä

   Ettei pelkäksi Graphiten ylistykseksi menisi, niin on tullut myös perhoja sidottua. Sekavärisiä liitsejä ja muita pikkuperhoja.