Kalastusta, kalastusta...

Enpä muista milloin viimeksi olen käynyt näin paljon kalalla, mitä tässä vajaan parin viikon aikana on tullut käytyä. Tiistaina kävin viimeisimmän reissun Pyhäjoella ja se oli yhdeksän päivän sisällä kahdeksas reissu. Tarkoituksena tällä kovalla kalastuksella on ollut saada varmuutta kilpailuihin, joista seuraavat ovat vuorossa lauantaina Simossa.

Mutta ei kiirehditä asian edelle vaan lähdetään purkamaan reissuja. Ensimmäiset kolme reissua on käyty lävitse jo edellisessä viestissä joten en niihin tässä puutu.

Perjantaina olin kalastamassa Lestijoen Saarenpäässä. Erittäin kylmä ilma ja kova pohjoistuuli ei tehnyt kalastuksesta mitenkään erityisen nautittavaa, mutta kummasti harjukset perhoihin vain ottivat. Parin tunnin viskomisen tuloksena seitsemän harjusta, joista suurin oli 37cm, sekä pari muuta niukasti yli 30cm. Vesi joessa alkoi olemaan jo todella matalalla, mutta varsin viileää se onneksi kuitenkin vielä kuitenkin on.

Lauantaiksi keli oli hieman parantunut ja aurinkokin paistoi, mutta tuuli oli entisestään yltynyt. Kahluutakin sai kyllä pitää ylhäälle asti kiinni... Kalaan suuntasin Sämpilänkoskelle. Parina aikaisempana kesänä on koskesta tullut muutamia nättejä taimenia ja aloitinkin kalastuksen tinselillä. Tarkoituksena koluta kosken kovimmat kuohut ennen niiden tarkempaa ronkkimista. Pari pienempää taimenta kävi ensiksi tinselin perässä hyppimässä, kunnes hieman vauraampi rouhaisi kiinni. Hyvän taistelun jälkeen sain kalan haaviin. Mittaa taimenella oli tasan 40cm. Erittäin komea kala oli kyseessä. Nousukkaan en usko kyseessä olevan, sillä kala oli varsin tumma. Hienoa, että joesta löytyy näitä yksilöitä. Vaikka kuinka toivoisin kalan olleen joen omaa luonnotuotantoa, uskon sen ennemminkin olleen peräisin poikasistutuksista. Ei reissu tähän taimeneen loppunut, vaan harjuksiakin tuli vielä larvoilla. Kuusi taisi olla lukumäärä, joista kaksi mitallisia.

Upeat värit taimenella

Sunnuntaina vaihdoin joen järveen ja suuntasin Ahvenlammelle. Tuuli oli edelleen varsin vilpoinen, eikä järvesä ainuttakaan tyyntä kohtaa. Kolmen tunnin aikana näin yhteensä kolme pintakäytiä, jotka kaikki ilmeisesti olivat siikojen aiheuttamian. Yhden siian onnistuinkin saamaan, joka jäi samalla illan ainoaksi tapahtumaksi. Silmämääräinen mittaus haavissa oli 35-40cm, eili ihan komea yksilö oli kyseessä. Vaikka väkeä kalalla oli lisäkseni kymmenkunta henkeä, en nähnyt muiden kalaa saavan. Päivällä oli kyllä ollut enemmänkin tapahtumia porukalla, mutta illaksi oli hiljennyt.

Maanataina jälleen Lestijoella. Nyt vuorossa Niskankoski ja Hekkalankoski. Niskankoskella kävin nopeasti heittelemässä tinseliä isomman taimenen toivossa, mutta saalliiksi vain sinttejä. Hekkalankoskella aloitin kalastuksen pintaperhoilla, mutta ne eivät paria pientä harjusta enempää antaneet. Vaihto tuttuihin larvoihin ja alkoi tapahtumaan. Kuusi harjusta ylös joista kaksi mitallista. Ehdottomasti mielenkiintoisin tilanne oli, kun sain jo koututtaneeni harjuksen ylös toistamiseen. Väliä oteilla oli kolmen heiton verran. Eipä ole paljoa haittaa kalan ruokailulle tuosta koukuttamisesta ja lyhyestä väsytyksestä.

Tiistaina olikin sitten edessä tuo jo mainitsemani Pyhäjoen visiitti. Oulaistenkoskella ja Vääräkoskella tuli viihdyttyä yhteensä viitisen tuntia. Harjuksia nasahteli tasaisesti larvoihin molemmilta koskilta. Päivän tulos oli n.20 harjusta, joista 7 tai 8 oli mitallisia. Komein oli tasan 40cm kala Vääräkoskelta.

Tässä onkin sitten pari viime päivää valmistauduttu henkisesti Simon kilpailuun, josta ei mikään muu kuin voitto kelpaa.

Pitää tässä lopuksi vielä onnitella Suomen perhokalastusjoukkuetta upeasta 4. tilasta Skotlannin MM-kisoissa. Järvipainotteisen kilpailun joukkuepronssikin jäi vain 7 pisteen päähän. Mielestäni tämä on Suomen kovin saavutus arvokisoissa, mitenkään muita hienoja saavutuksia väheksymättä.