Uv-liimalla läträilyä ja maailman rumin lohiperho

   Vuoden pimein aika antaa hyvän mahdollisuuden toteuttaa itseään perhonsidonnan parissa. Rasiat ovatkin hyvää vauhtia täyttyneet, mutta sidottavaa vielä riittää. Liitsejä ei kauheasti ole edelleenkään jaksanut sitoa, kun taas nymfi- ja larvarasiat alkavat olemaan täynnä. Pintarperhorasian tuossa perkkasin läpi ja kiertoon lähti kiva kasa perhoja. Uusia on tullut sidottua tilalle, mutta talven caddisurakkaa en ole vielä aloittanut. Säästelen sitä kylmemmälle kelille...

   Omaan perhonsidontaan otin nyt uv-liiman mukaan. Pari vuotta markkinoilla ollut uv-lampulla kovetettava liima on noussut jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi. Enkä ihmettele. Nätin kiiltävän selän tekeminen larvoihin ja nymfeihin on todella helppoa ja nopeaa. Isompiin perhoihin voi nopsaan kovettaa hienon pään silmineen. Itse olen käyttänyt Ikonin liimaa, joka on toiminut mainiosti. Muitakin merkkejä markkinoilla toki on. Lamppuna olen käynnänyt uv-laser osoitinta, joka ainakin vielä on toiminut kovettamalla liiman kovaksi ja kiiltäväksi muutamassa sekunnissa.
   Erityisen hyvänä koen liiman käytön pienissä ja hoikissa nymfeissä, sillä liima lisää hieman perhon painoa ja helpottaa juurikin pienten perhojen saamista syvemmälle. Muutama sidos tuossa kuvassa näkyy.

   Muutama lohiperhokin tuli tuossa sidottua. Sillä saralla ei sitominen kyllä lopu kesken, sen verran tyhjiltä rasiat näyttävät. Perusperhojen lisäksi sidottavaksi on tullut myös itselle uusia perhomalleja, koska ensi kesän reissulle Tenolle olen asettanut teeman "rumat perhot". Kyseessä on muutama perhomalli jota koittanut vältellä, vaikka ovatkin yleisesti tunnettuja ja monien luottoperhoja. 

   Tässä yksi noista perhoista, eli Francis. Mustana ja punaisena tämä Islannista kotoisin olevan perhon kerrotaan olevan todella toimiva läpi kauden. Rumahan se on. Ei pääse mihinkään.