4x Kilpailuja

Ei hätää, en ole aloittanut kilpailemista uudestaan. Tai aloitin yhden kisan ajaksi. 21.5. Oulun Mustalammella järjestettyyn kilpailuun osallistuin ihan tosissani. Kavereiden painostuksesta. Ihan mukavaa touhua se oli pitkästä aikaa oli, mutta ei sytyttänyt kipinää alata uudestaan siihen hommaan. Onneksi. Kolme muuta kilpailua oli itsellä vuorossa talkoolaisena, kun Perhonjoella ja Nuolisella järjestettiin saman viikonlopun aikana kahdet karsintakilpailut, sekä senioreiden SM-kilpailut.

   Mutta pieni yhteenveto Mustalammelta. Kaj ja Tuomas samassa autossa matka Ouluun sujui sopivan jouhevasti, vaikka stratti vähän turhan aikasin olikin. Lammella oli kevyt tuuli ja ilma oli aamusta varsin kirkas, vaikka päivällä taivas pilveen menikin. Kilpailijoita oli valitettavasti vain 12, vaikka mukaan olisi enemmänkin mahtunut. Taisteluparikseni tuli toinen kesähessu, Pekka Otamo, joten mukavan leppoista kalastusta oli päiväksi tiedossa. Kisassa kalastettiin kolme 1,5h jaksoa, kahdella poolilla aina jakson aikana. Itse pääsin B-ryhmään, joten ei tarvinut kalastusta heti paukusta aloittaa. Ensimmäinen osa jaksosta sujui molemmilla erittäin hiljaisesti. Pooli 5, josta aloitimme, ei antanut koko päivänä yhtään kalaa. Onneksi jakson toisen puolikkaan pääsimme kalastamaan poolia 1, joka oli antanut hyvin kalaa heti alusta asti. Pekka ei tosin onnistunut kalaa saamaan, joten hieman itseäkin mietitytti miten kalat omiin perhoihin reagoisivat. No heti ensimmäisestä heitosta oli selvää että kalaa oli. Näykkäisyjä, tökkäisyjä ja imuja oli lähes joka heitolla. Kolme kalaa ylös jakson aikana, vaikka pari lisää ei olisi ollut pahitteeksi...

 Toinen jakso alkoi poolilta 3, josta oli kalaa myös noussut. Pekka sai omalla vuorollaan kaksi kirjolohta ylös ja kaloja näkyi jälleen runsaasti. Oma kalastus alkoi räväkästi jälleen, ekalla heitolla kala karkuun ja toisella heitolla haaviin. Tapahtumia oli tasaisesti koko jakson ja yhden kalan pudotin ihan haavin vanteelta. Onneksi jakson lopussa sain vielä kuitenkin toisen kalan haaviin. Parempaan oli kuitenkin mahdollisuudet. Jakson toinen osa kalastettiin poolissa 6, jossa oli ollut huomattavasti hiljaisempaa kisan aikana. Pekka kalasti jälleen ensin ja sai pari kontaktia kaloihin, mutta ylös eivät tulleet. Itsellene tuo pooli ei tarjonnut yhtä ahventa enempää toimintaa.

Kolmas jakso ja pääsen aloittamaan kalastuksen poolilta 2. Yksi kala irti varsin pian aloituksesta, mutta onneksi pian asia korjaantui kun sain kirjolohen haaviin. Minimitavoite kaikilta jaksoilta kalaa täyttyi ja tähän olin todella tyytyväinen. Pari tärppiä oli vielä, mutta en saanut enempää kalaa. Pekalla oli omalla vuorollaan pari karkuutust, harmi etteivät tulleet haaviin. Jakson lopun kalastimme poolia 4, jossa en saanut mitään kontaktia kaloihin.

Kilpailu oli varsin mukava ja kalaa tuli omalle kohdalle mukavasti. Sijoitus oli lopulta neljäs, mihin olin tyytyväinen. Päivän parasta antia oli kuitenkin viime talvena perustetulle seuralle tullut menestys. Taisi kuusi ensimmäistä olla Pohjanmaan Kilpaperhokalastajien jäsentä...

Todistettavasti olin paikalla! (kuva: Aki Tikkanen)

Kevättä rinnassa

Kevät on ehtinyt jo hyvään alkuun ja mieli alkaa vähitellen tajuamaan kesän olevan lähellä. Vuoden parhaat ajat ovat siis jo käsillä. Valon lisääntyminen, lämpimät päivät ja maiseman asteittainen vihertyminen ajavat perhokalastajat vesistöjen äärelle. Tätä on odotettu koko pitkä talvi! Ennen keväisten kalareissujen purkua on kuitenkin päivittää hieman mitä on tullut sidontapenkistä askeihin.

Streamerkalastus on jäänyt totaalisesti paitsioon itselläni, jos ei nyt lasketa tinseleiden ja surffien uittamista. Mutta tähän asiaan on tulossa muutos, sillä jonkin verran on tullut nyt sidottua ihan perus-streamereita. Ja niitä olisi tarkoitus uitella nyt keväällä ja kesällä.

Keltainen Spuddler

Aski alkaa täyttymään...

Kalassakin on tullut käytyä. Huhtikuussa tehdyt reissut Lestijoelle ja Ähtävänjoelle eivät juurikaan kokemusta enempää tarjonneet. Tosin odotuksetkaan eivät kovin korkealla olleet, mutta kalaan oli päästävä. Lampi- ja järvikalastus on sen sijaan ollut välillä oikeinkin laadukasta. Ahvenlammella, Stipikillä, Seljesissä ja Nuolisessa käydyt reissut ovat tarjonneet hyvin tapahtumia sekä itselle, että kavereille. Erityisesti uutena paikkana Stipik teki hyvän vaikutuksen laadukkaalla kevätkalastuksella. Ennen kevään ensimmäisiä istutuksia tehdyt reissut antoivat mukavasti nättejä kirjolohia nymfeillä ja boobyillä. Kalat olivat todella kovia taistelemaan ja antoivat hyvän vastuksen. Harvinaisen tästä keväästä tekee sen, ettei vielä yhdeltäkään seisovan veden äärelle tehdyltä reissulta ole tarvinut tullu ilman saalista pois. Mutta eiköhän sekin ole vielä edessä...

Ahvenlammen buzzeriin erehtynyt siika

Stipik

101 Caddista

   Hieman perhosidontaa välillä. Caddis on yksi parhaita pintaperhoja jota on tullut vuosien aikana uitettua. Harmittavasti kyseinen perho on yksi maailman ärsyttävimpiä sitoa. Sotkua, karvasilppua tylsyneitä saksia ja verisiä sormenpäitä tietää tämän perhon sidonta. No pakko se on parin vuoden välein kuitenkin askiin sitoa uudet Caddikset hajonneiden, kadonneiden ja varastettujen tilalle.
   Peurankarva pöllysi melkein pari viikkoa ja otsikossa mainitut 101 Caddista olivat valmiit. Sidoin perhot ns. Nyblomin malliin, eli hieman hoikemmalla rungolla ja laskuvarjohäkilällä. Kaikki nämä eivät tietenkään omaan käyttöön tulleet, vaan ainoastaan 30kpl jäi omaan rasiaan ja muut lähtivät sitten kavereille ja myyntiin. Varsin mukavasti näillä olikin kysyntää.

Caddiksiä

Priimaa Cädärimateriaalia

   Karvaahan näihin perhoihin on saanut menemään todella paljon ja useamman kaupasta ostetun palan kynin tyhjäksi. Onneksi sain Tuomakselta erittäin laadukasta kaurista ja peuraa isot palaset niin ei ihan heti pääse loppumaan kesken.

   Yksi syy näin ison satsin sitomiseen oli myös tarkoitus rahoittaa näin uuden vavan osto. Tänään sainkin sitten tuon kepukan käteeni. Paljon kehuttu Flextecin Streamtec #3 10'. Pienen hetkuttelun jälkeen on pakko rakastaa tätä vapaa. Tuntui todella hyvältä ja uskoisin että juurikin täydellinen vapa kevyeen nymfikalastukseen. Vapa pääseekin heti testiin, kun lauantaina on tarkoitus käydä katsomassa Raivion tilanne näin parhaan sumukorentokauden jälkeen.

Kauden avaus Huopanalla 25.3.

   Kausi alkoi tänä vuonna sitten Huopanalta. Koskaan aikaisemmin ei ollut sumariseissua tullut tehtyä kyseiseen paikkaan, joten jännän äärellä oltiin. Myös pitkä tauko kalastuksesta piti huolen että intoa oli läheä aamulla matkaan. Kyytiin Kokkolasta lähti myös Tuomas, joka oli jo päässyt kalastukauden aloittamaan Lestijoella.

   Keli oli varsin arktinen, lämpötila nousi yli nollan vasta n. klo 11, eli kun oltiin ehditty hetkinen jo kalastamaan. Myöskään navakka tuuli ja lumi/räntä/vesisade ei varsinaisesti tehnyt kalastuksesta nautinnollisempaa. Olosuhteet vaikuttivat myös sumukorentojen määrään, sillä koko päivän aikana ei nähty kymmentä korria enempää.

Saunasuvantoa räntäsateessa

Päivän ensimmäinen: puolikas simpukka

   Haastavista olosuhteista huolimatta kalat olivat mukavan aktiivisia koko päivän. Tuomas sai kolme kalaa ylös ja minä yhden, sekä lukuisia tärppejä ja karanneita oli molemmilla. Kovin isoja kalat eivät olleet, Tuomaksen 45cm oli päivän paras. Kaloja näkyi pinnassa jonkin verran, vaikka yhtään korentoa ei päivän aikana vedessä näkynyt. Varmaan kalvosta söivät nymfejä. Parhaiten toimivat pieni musta liitsi, sekä mustat nymfit.

Somehetki

Tuumaustauolla...

   Toivottavasti pian pääsee uudestaan kalaan, mahdollisesti Lestijoelle tai sitten uudestaan Huopanalle. Olisi mukava päästä näkemään hieman enemmän pinnassa aktiivisia kaloja. Perhoja on tullut sidottua sormet ruvella viime päivät, mutta siitä kirjoitan lisää hieman myöhemmin...

Kahluusauvan tuunausta

   Tammikuu meni ja helmikuukin ehti vierähtää ettei tullutkaan kirjoitettua mitään. Perhoja on tullut sidottua rauhalliseen tahtiin, muutama päivässä. Lohiperhorasiat alkavat vähitellen saada kaipaamaansa sisältöä, eikä hirveää hätää sen osalta enään ole. Sidontapöytä vaan on edelleen kamalassa kaaoksessa lohiperhojen jäljiltä, joten pari tuntia saa sen siivoamiseen käyttää ennen kuin aloittaa muiden perhojen sitomisen.
   Kauden ensimmäinen kalastusreissukin lähestyy kovaa vauhtia. Oikeammin kyseessä on ensimmäinen kalastusreissu yli puoleentoista vuoteen. Viime kesä meni kokonaan kalastamatta, kuten aikaisemmin tuli kerrottuakin. Mutta nyt pitkä odotus päättyy. Pohjanmaan Kilpaperhokalastajien kanssa pidämme korkeanpaikanleirin Lestijärvellä. Tarkoitus on punoa juonia tulevalle kilpailukaudelle ja samalla päästä hieman kalastamaan Lestijoelle. Toivottavasti sumarit ovat jo heränneet talven jäljiltä, vaikka ajankohta hieman aikainen onkin.
   Yksi hankintakin tuli tuossa tehtyä, nimittäin uusi kahluusauva. Edellinen Visionin kokoontaittuva siirtyi eläkkeelle yli 10 vuoden palveluksen jälkeen. Mallihan pysyi täysin samana, erittäin tyytyväinen nimittäin olen ollut tuohon sauvaan. Sen verran tukeva, että tällainen reilumman elopainonkin omaava kalamies voi siihen huoletta nojata. Sopivan painava ettei ihan helposti virta pääse sitä heittelemään. Myös useampiosaisena saa helposti piiloon koteloonsa, kun käyttöä ei ole.

Tuunattu Visionin kahluusauva

   Nyt siihen tuunaukseen. Kahluusavan kovimmalle kulutukselle joutuu sen alin kappale. Tämän osan suojaamisen olin vanhassa sauvassa hoitanut pätkällä puutarhaletkua ja ilmastointiteipillä. Kyseinen viritys ei esteettisesti ollut kovin kaunis, eikä kulutuskestävyyskään ollut parasta luokkaa. Pari kertaa kaudessa sai yleensä teipit vaihtaa. Nyt päätin kokeilla kuitenkin uutta ratkaisua tuohon ongelmaan. Ostin rautakaupasta isoa (25mm) kutistesukkaa ja lämmitin sen sytkärillä sauvan alimman osan päälle. Todella napakan ja huomaamattoman suojan sai näin aikaiseksi. Kestävyys selviää sitten aikanaan, mutta odotukset ovat korkealla.

Lisää lohiperhoja

   Kun vauhtiin pääsee, niin mitä sitä turhaan lopettaa kesken. Tänään lohiperhojen sidonta jatkui, mutta koukku vaihtui putkeen. Sunraytä tuli eri variaatioilla valmiiksi ja pari Snaeldaa myöskin. Molemmat perhot sellaisia joita ei ole tullut uitettua koskaan. Vaikka rasiassa näitä on aikaisemminkin ollut... Varsin nopeita ovat molemmat sitoa, siitä erittäin kiitollisia perhoja.
   Tuli eksyttyä OnlyFly.fi sivustolle, josta löytyi erittäin hienoja perhoja kuvien ja sidontavideoiden muodossa. Kannattaa käydä vilkaisemassa, varsinkin jos ei ole niin tuttua noiden putkiperhojen sidonta. On sivuston kaverit saaneet homman näyttämään todella yksinkertaiselta!

Tässä päivän tuotokset vielä kuvien kanssa:

   Vielä yksi mainos pitää heittää tähän postaukseen, nimittäin Perhonjokilaakson Perhokalastajat järjestävät sidontakurssin Kokkolassa helmikuun aikana. Ilmoittautuminen kurssille päättyy 31.1. eli tulevana sunnuntaina. Lisätietoja kurssista löytyy PejoPen blogista.

Lohiperhoista välillä

   Lohiperhoja on tullut nyt muutamia sidottua. Meikäläinen on sen verran kärsimätön sitoja, että pyrin vain mahdollisimman yksinkertaisia sidoksia tekemään. Ja jos jostain sidonnan osasta voi mennä helpoimman kautta, niin siitä varmasti menen. Ainakin omien perhojeni kohdalla. Erikseen sitten tietenkin myyntiin ja muille kalastajille menevät perhot. Ainoa mitä varten viitsii nähdä vaivaa on perhojen kestävyys. On hieman tympeää jos hyvä perho hajoaa yhden kalan jälkeen, tai vastaavasti pienestä raapaisusta kiviin.
   Sitomistani perhoista noin 75-80% on koukkuperhoja ja loput putkiin sidottuja. Oma lohenkalastus kun keskittyy lämpimän ja matalan veden aikaa Tenolle, niin perhot ovat yleensä varsin pieniä. Jotenkin ei ole vielä oppinut putkiperhoihin luottamaan kalastuksessa, että niitä tulisi enemmän sidottua ja käytettyä. Tulevalle kesälle tosin on toiveissa saada se ensimmäinen lohi putkiperholla...

Soutuperhoja oravasiivellä

   Sidon pelkästään karvasiipisiä perhoja. Laiskuus siihenkin syynä. Ei vain riitä mielenkiinto levysiipisiä sitoa. Kateellisena tosin tulee katseltua taitavien sitojien kädenjälkeä levysiipien kohdalla. Ihailtavaa taitoa ja viitseliäisyyttä.
   Sidon paljon perhoja isälleni, joka perinteiseen tyyliin soutaa perhoa Tenolla. Orava on niihin perhoihin se oikea materiaali ja siivet perhoissa ovat perinteisten soutuperhojen mallin mukaan hyvinkin niukkoja. Omiin perhoihini sidon siiven melkeimpä aina ketusta, joka on erinomainen materiaali. Edullinen, elävä, tasalaatuinen ja värejä löytyy vaikka kuinka paljon. Tosin perusvärit ovat ne eniten käyttämäni. Musta, punainen, sininen, ruskea ja oranssi.

Kettusiipinen pienehkö lohiperho

   Lohiperhonsidonta on kyllä sellaista epäjärjestyksen aiheuttajaa sidontapäydällä, ettei voi kuin ihmetellä. Vielä kun sidontapöytäni on varsin pieni, niin ei kovinkaan monen perhon materiaalit kerralla päydälle mahdu...

   

Kuinka aloittaa kisakalastus?

   Tuollainen otsikko pomppasi Perhokalastajat.netin keskustelupalstalta esille jokin aika sitten, ja sai muistelemaan oman kilpakalastusuran aloitusta reilut 15 vuotta sitten. Tuolloin ei tietoa ollut saatavilla kilpailuista ihan samaan tapaan kuin nykyään, eikä myöskään kilpailuja järjestetty läheskään yhtä paljoa. Vaikka enään ei kilpailuja tule kierrettyä, ajattelin kirjoittaa muutamia asioita joihin kannattaa kiinnittää huomiota kilpailuihin lähdettäessä.

   

   Ensimmäiset kilpailut ovat jännittävä tapahtuma kaikkine uusine asioineen, joita ei normaalissa perhokalastuksessa välttämättä tule ollenkaan vastaan. Säännöt kalastusvälineiden ja perhojen osalta, kalastettavan alue rajoitettu, kalastusaika rajoitettu, toisen kalastajan valvonta, kalojen mittaaminen jne. voivat etukäteen ajatellen kuulostaa haastavalta.

   1. Opettele säännöt hyvin ennen kilpailuja. Tämä auttaa keskittymään itse kalastukseen, eikä turhaan tarvitse huolehtia kesken kisan, että kaikki menee varmasti sääntöjen mukaan.

   2. Tutustu kilpailun järjestäjän antamaan informaatioon kilpailun kulusta, aikataulusta, siirtymisistä, ruokailusta, tauoista, jne. Nämä käytönnön asiat kuuluvat jokaiseen kilpailuun.

   3. Mikäli kilpailuvesistö ei ole sinulle tuttu, ota mahdollisimman paljon selvää siitä. Kilpailun ajankohta, kilpailukalat, vedenkorkeus/ -lämpötila/ -väri, jne. Nämä ovat asioita jotka vaikuttavat perhovalintoihin sekä käytettäviin tekniikoihin.

   4. Kalasta kipailussa tekniikoilla ja perhoilla jotka ovat sinulle tuttuja. Kilpailut ovat väärä paikka opetella uusia tekniikoita tai testata perhoja. Nämä ovat sellaisia asioita jotka täytyy tehdä ENNEN kilpailua. Kalasta "siviilikalassa" mahdollisimman pajon kilpailuissa sallituilla välineillä ja perhoilla, näin saat kokemusta ja varmuutta kilpailuja varten.

   5. Opi muilta kilpailijoilta. Seuraa valvontajaksoilla tarkasti heidän kalastustaan. Kysy jos jokin asia mietityttää.

   Tässä oli muutama yleinen vinkki, jotka toivottavasti auttavat hieman ennen ensimmäisiä kilpailujasi. Kilpailuihin osallistuminen kannattaa, sillä se tuo ihan uuden puolen tuttuun harrastukseen. 

Maailman paras perhokela

   Otsikko on varsin vaatimaton. Maailman paras. Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, mutta minulle maailman paras perhokela on Loopin Graphite. Ensimmäisen Graphiteni sain 1990-luvun lopussa palkinnoksi jostain kilpailuista. Ja se oli rakkautta ensimmäisestä hetkestä alkaen. Kela oli täydellinen yhtä pientä asiaa lukuunottamatta, mutta siitä hieman myöhemmin.
   Graphiten toiminta perustui Loopin Tradionalin kuuden laakerin päällä pyörivälle puolalle. Varsinaista jarrua kelassa ei esikuvansa mukaisesti ollut. Jarruttomuus ja kevyt siiman vetäminen kelalta ilman puolan ylipyörimisen vaaraa sopivat täydellisesti omaan käyttööni. Väsytän kalat aina kädellä, eli en väsytyksen aikana käytä kelaa ollenkaan, vaan siimasta vetämällä kontroloin kalaa. Kela on hyvin yksinkertainen ja siksi todella varmatoiminen. Eivät vaadi paljoa huoltoa toimiakseen moitteettomasti.

Omat Graphitet

   Kelan paino on materiaalina olevan komposiitin ansiosta todella kevyt, olisikohan ollut 70g kieppeillä. Tuo komposiitti myös tekee kelasta erittäin kestävän, eikä kivikoissa ja koskessa rymyämistä tarvitse pelätä, kuten alumiinisten tms. kelojen kanssa. Graphite on myös erittäin edullinen kela, joten näiden hankkiminen ei ole ylettömästi lompakkoa rasittanut. Myös kelan erilaiset väritykset ovat olleet varsin mukavia. Itselläni on näistä valmistetuista väreistä kuvassa olevat musta, sininen ja vihreä. Tiedän olemassa olevan ainakin kirkkaamman vihreitä.

    Sitten se kelan ainoa huono puoli. Se on kelan jalka. Kuteen koko kela, myös se on komposiittia, ja todella ohuena ja suhteellisen kovassa rasituksessa, saatta tuohon jalkaan tulla halkeamia ja jopa paloja irrotota. Paras ratkaisuhan olisi ollut kelaan laittaa metallinen jalka, mutta eihän sitä ihan täydellistä kelaa kannata tehdäkkään...

   Jos tiedät olevan muitakin värejä kuin nämä tässä kirjoituksessa mainitut, laita kommenttia tähän tekstiin. Samoin jos itselläsi on tätä kelaa ylimääräisenä, niin olisin halukas keskustelemaan sen ostamisesta! Erityisesti kiinnostavat nuo värilliset kelat.

Liiiiiitsejä

   Ettei pelkäksi Graphiten ylistykseksi menisi, niin on tullut myös perhoja sidottua. Sekavärisiä liitsejä ja muita pikkuperhoja. 

Uv-liimalla läträilyä ja maailman rumin lohiperho

   Vuoden pimein aika antaa hyvän mahdollisuuden toteuttaa itseään perhonsidonnan parissa. Rasiat ovatkin hyvää vauhtia täyttyneet, mutta sidottavaa vielä riittää. Liitsejä ei kauheasti ole edelleenkään jaksanut sitoa, kun taas nymfi- ja larvarasiat alkavat olemaan täynnä. Pintarperhorasian tuossa perkkasin läpi ja kiertoon lähti kiva kasa perhoja. Uusia on tullut sidottua tilalle, mutta talven caddisurakkaa en ole vielä aloittanut. Säästelen sitä kylmemmälle kelille...

   Omaan perhonsidontaan otin nyt uv-liiman mukaan. Pari vuotta markkinoilla ollut uv-lampulla kovetettava liima on noussut jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi. Enkä ihmettele. Nätin kiiltävän selän tekeminen larvoihin ja nymfeihin on todella helppoa ja nopeaa. Isompiin perhoihin voi nopsaan kovettaa hienon pään silmineen. Itse olen käyttänyt Ikonin liimaa, joka on toiminut mainiosti. Muitakin merkkejä markkinoilla toki on. Lamppuna olen käynnänyt uv-laser osoitinta, joka ainakin vielä on toiminut kovettamalla liiman kovaksi ja kiiltäväksi muutamassa sekunnissa.
   Erityisen hyvänä koen liiman käytön pienissä ja hoikissa nymfeissä, sillä liima lisää hieman perhon painoa ja helpottaa juurikin pienten perhojen saamista syvemmälle. Muutama sidos tuossa kuvassa näkyy.

   Muutama lohiperhokin tuli tuossa sidottua. Sillä saralla ei sitominen kyllä lopu kesken, sen verran tyhjiltä rasiat näyttävät. Perusperhojen lisäksi sidottavaksi on tullut myös itselle uusia perhomalleja, koska ensi kesän reissulle Tenolle olen asettanut teeman "rumat perhot". Kyseessä on muutama perhomalli jota koittanut vältellä, vaikka ovatkin yleisesti tunnettuja ja monien luottoperhoja. 

   Tässä yksi noista perhoista, eli Francis. Mustana ja punaisena tämä Islannista kotoisin olevan perhon kerrotaan olevan todella toimiva läpi kauden. Rumahan se on. Ei pääse mihinkään.

Pintaperhofiilistelyä

   Pintaperhoilla kalastaminen on visuaalisin perhokalastuksen muoto. Onhan se hienoa nähdä kun iso harjus nousee pohjasta poimimaan pienen perhon pinnasta suuhunsa. Omassa kalastuksessa pintaperhot ovat kohtuullisen vähäisessä käytössä. Mutta ihan turhaan. Yleensä pintaperhot löytävät siimaan silloin, kun on havaittu pinta-aktiivisia kaloja. Mutta myös silloin kun ei pinnassa kaloja näy, olisi pintaperhoillakin hyvät mahdollisuudet onnistua. Varsinkin harjus nousee hanakasti pintaperhoihin, vaikka eivät pinnasta muuten ruokailisikaan.
   Monesti pintovalle kalalle kelpaa myös nymfi tai larva, joten yleensä jos kesken larvastelun havaitsee pintovan kalan, ei perhoja tule vaihdettua. Mutta eteen tulee myös tilanteita jolloin kalat keskittyvät pintaravintoon, eikä niitä saa uppoperhoilla harhautettua. Silloin ei voi muuta kuin kaivaa nöyrästi pinturiaskin esiin ja koittaa löytää sopiva perho.
   Yksi hyvä syy käyttää pintaperhoa on myös kovan kalastuspaineen alaisuudessa oleva vesisistö. Paljon häiriötekijöitä, jatkuvaa kahlausta ja monia perhoja nähneet kalat passivoituvat, eivätkä kelpuuta eteensä tulevia uppoperhoa. Tällöin yksi keino on käyttää pintaperhoa erittäin varovasti tarjottuna. Tämä saattaa aktivoida kalan ottamaan.

Klinkhammereitä

   Kuvassa on oma suosikkipinturi. Musta Klinkhammerin muunnos. Harjukselle toimiva perho läpi vuoden. Siimassa monesti kun kalat eivät ruokaile pinnasta, mutta tämä tuntuu kelpaavan. Siiven ja häkilän väriä vaihtelemalla löytää kulloinkin toimivan yhdistelmän. Runko on pikaliimalla vahvistettua mustaa sidontalankaa, joten perho on nopea sitoa.

Kisalaillinen punttilarva ja sidontanurkkaus

   Parin vuoden sekalaisen ja vähäisen perhonsidonnan jälkeen sain vihdoinkin laitettua oman perhonsidontanurkkaukseni järjestykseen. Aikaisemmin kaikki kamat ovat olleet pienessä kaaoksessa parissa muuttolaatikossa, josta on aina koitettu tarpeet kulloinkin sidottaviin perhoihin kaivaa. Ei oikein houkutteleva ajatus ja se on näkynyt myös sidottujen perhojen määrässä.
   Nyt tosiaan on kaikki hyvässä järjestyksessä kaikki käden ulottuvilla. Sopivan väljä on tuo sidontapöytäkin, vaikka pieneltä kuvassa näyttääkin. Tarkoituksena olisi vielä tehdä teline työkaluille ja parille käytetyimmälle lankarullalle, jotta nekin olisivat aina oikeassa paikassa. Nyt kun vaeltelevat hieman sidontapöydällä etsien sitä paikkaansa. Mutta sekin asia korjaantuu.

   Uskollisesti jo liki 15 vuotta palvellut perhonsidontapenkki Fly-Mate alkaa esittämään pieniä ikääntymisen merkkejä. Leuat ovat hieman kuluneet ja muutenkin alkaa tuhansien perhojen väsymys painamaan. Uusissa leuoilla asia koraantuisi, pitäisi vain viitsiä kysellä liikkeistä saisiko pelkät leuat ostettua. Eihän tuo kokonaan uusi penkki paljoa maksaisi, mutta ei raaskisi vanhaa kokonaan eläkkeelle siirtää...

   Tuli tuossa pari päivää sitten sidottua muutama kunnon syvyyspommi. Painoa tälle hirvitykselle tuli puntarin mukaan 1,7 grammaa. Koukkuna Knapekin G julmana kokona 6. Painoksi kolme 3,8mm tungstenkuulaa ja sopivasti lyijyä. Vielä olisi tarkoitus sitoa muutama tällainen, mutta neljällä kuulalla, jos pääsisi sillä yli 2 grammaan perhon painossa.
   Rasiassa on hyvä olla muutama todella painava perho jotta ei jää harmittamaan sen syvimmän näkemäsi montun reunalla. Solakka "puntti" vie tehokkaasti litkan muut perhot lähemmäksi kaloja. Kilpailuissa tämä on tärkeää ja siksi tämä perho onkin ns. "kisalaillinen".

Lestijoen kalatie ja liitsien sitomisen vaikeudesta

   Lestijokeen saatiin vihdoin vapaa nousuväylä meritaimenelle, kun keväällä 2014 valmistui Korpelan padon ohittava kalatie. Yli 80-vuotta oli pato estänyt meritaimenen nousun sen luontaisille lisääntymisalueille Lestijoen yläosiin. Nyt tilanne on toisin. Toivotaan kalojen löytävän väylän ja pääsevän nousemaan. Vielä on kuitenkin paljon esteitä sille, että Lestijoesta saataisiin todellinen meritaimenjoki. Verkko- ja rysäkalastus jokisuussa on suurin syy miksi taimenta ei kunnolla pääse jokeen nousemaan. Ikivanhoihin perinteisiin vedoten verotetaan raskaasti uhanalaista meritaimenkantaa joka on ainutlaatuinen koko Suomessa. Tähän pitää saada pian muutos jotta koko jokivarsi voi nauttia elinvoimaisesta kalakannasta. Suomen meritaimenjoet voidaan laskea yhden käden sormilla, joten jos saisimme elinvoimaisen meritaimenkannan Lestijokeen, olisi tällä valtava piristysruiske kalastusmatkailuun ja niihin panostuksiin, joita on nyt tehty joen virkistyskäytös kehittämiseksi.

Lestijoen kalatien ns. luonnonmukainen uoma

   Lestijoen tilan pohdiskelusta hieman arkisempiin asioihin. Perhoja on tullut sidottua varsin aktiivisesti, johtuen melkoisesta perhokadosta joka rasioita on vaivannut. Erityisesti on pitänyt sidoa liitsejä, larvo ja pupia. Ihan mukavasti noita on valmistunutkin. Ainoa ongelma onkin liitsien sitomisen vaikeus.
   Ei tuollainen reilussa minuutissa sidottava yksinkertainen perho vaikea ole varsinaisesti sitoa, vaan haasteena onkin sen sitomisen TYLSYYS. Raisiallisen liitsejä (50-70 kpl) sitoo suht rivakasti, mutta varsin puuduttavaa se on. Ei pahemmin tarjoa haasteita ja elämyksiä. Mutta on keväällä taas sitten mitä paiskoa pohjaan ja metsään. Kun saa nämä rasioiden perusrungon kasaan, on aika jälleen antaa luovuudelle enemmän sijaa. Alkavan talven aikana tarkoitus saada päivitettyä myös pintaperhorasioita, sekä sitoa tinseleitä ja streamereitä niin paljon että kesän pärjäisi...

Mustia matoja. Muutama vielä levylle mahtuisi.

Täällähän on blogi!

   Viimeisin kirjoitus blogiin näyttäisi olevan kirjoitettu 25.12.2010. Kauan on aikaa vierähtänyt ja paljon vettä virrannut siis edellisestä kirjoituksesta. Nyt olisi tarkoitus uudelleen lämmitellä tätäkin mukavaa harrastusta, kirjoittamista nimittäin.
   Paljon on tapahtunut tässä liki viiden vuoden aikana, eikä kaikkea tarkoitus ole käydä todellakaan läpi. Muutamia omaan perhokalastukseen vaikuttaneita tapahtumia pohdin seuraavassa, sekä valaisen hieman mitä tulevaisuus blogissani tulee olemaan.

   Kilpaperhokalastus oli ollut intohimoni todella pitkään, aina ensimmäisistä junnu Sm-kilpailuista asti. Tuolloin 12 vuotiaana ei voinut aavistaakkaan kuinka hienoja kokemuksia tämä harrastus tulisi vuosien saatossa tuomaan. Viimeisen kilpailun kalastin kesäkuussa 2011. Finaalipaikka olisi ollut tuolle syksylle vielä, mutta sitkeät oikean käden ranteen rasituskivut pakottivat vetäytymään kilpailusta.
   Tuolloin kypsyi jo jonkin aikaa mielessä ollut päätös kilpailemisen lopettamisesta. Sitkeä rannevaiva, pitkät kilpailureissut sekä tiiviit harjoitusrupeamat painoivat tässä päätöksessä paljon. Suurin syy oli kuitenkin hauskuuden katoaminen perhokalastuksesta. Kaikki kalastukseni tapahtui kilpailun ehdoilla ja tämä vei nautinnon ns. "hupikalastuksesta", joka muuttui tiukaksi ja ryppyotsaiseksi treenaamiseksi ja tapahtumien analysoinniksi.
   12 vuotta kilpakalastusta vei minut paikkoihin joista en olisi voinut unelmoidakkaan. Em-kilpailut Espanjassa 2008 oli ehkä se mieleenpainuvin, mutta myös hienoa kalastusta tarjonneet lukuisat Suomen kilpailut ovat jääneet mieleen. Mutta kuitenkin parasta ovat ne kaikki tapaamani kilpaperhokalastajat, joiden kanssa saattoi jakaa intohimon lajiin. Vuodet toivat mukanaan monia ystäviä joiden kanssa yhteyttä tulee edelleen pidettyä.

   Toinen iso muutos on ollut parin vuoden aikana olleet erinäiset terveysongelmat. Huonot geenit yhdistettynä huonoon tuuriin, ovat vieneet kalastusvuorokaudet tänä aikana alle kymmeneen, enkä tänä vuonna ole päässyt kertaakaan kalastamaan. Mutta pahimmat ongelmat alkavat olemaan takanapäin ja tämä pakollinen paasto kalastuksesta on herättänyt uudestaan mielenkiinnon ja rakkauden lajiin.
   Perhonsidontaan on saanut myös jälleen uutta motivaatiota. Nyt tulee jälleen sidottua muutakin kuin pelkkiä lohiperhoja.

   Tässä lyhyesti tämän hetken kuulumisia. Mutta mitä sitten kirjoitan blogiin tulevaisuudessa? Fiilistelen muutamia parhaita reissuja menneiltä vuosilta, pohdiskelen perhonsidontaa ja siihen liittyviä asioita, hypistelen ja makustelen uusia välineitä ja tekniikoita, sekä nostatan odotuksia kalastuskaudelle 2016!

Tervetuloa mukaan!

Mitä jäi käteen kaudesta 2010?

Liian vähän kalastusta, se on ainakin varma! Muutto Kokkolaan ja töiden aloittaminen juuri toukokuun alusta aiheuttivat tehokkaasti sen, ettei kalastukseen jäänyt aikaa läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Kisoissa tuli tietysti kierreltyä, vähän liikaakin, mutta muuten ei tullut tehtyä yhtään pidempää kalareissua.

Kausi alkoi muutamalla sumarireissulla Keski-Suomeen. Ensi Kärnänkoskella, jossa ei kala ollut kovin aktiivisella päällä, muutamia tapahtumia porukalle kuitenkin. Sitten reissu Äyskoskelle, jossa omallekkin kohdalle sattui varsin mukava tapahtuma. Harjusennätys nimittäin parani nimittäin huiman sentin, ollen nyt 49cm. Patolassa tuikkinut kala nousi mustaan Klinkkiin varmaan sillä 100. heitolla. Joku muukin kalan on aikaisemmin saanut, sen verran rumat suunpielet ovat, mutta ei voi valittaa.

Ei valitettavasti mennyt maaginen 50cm vielä rikki, mutta jos vuonna 2011... Hienoa oli kuitenkin saada tuon kokoinen harjus juuri pinturilla.

Kalastus keskittyi alkukesän pitkälti Perhonjoelle. Tulva haittasi kalastusta pitkään ja vaarana oli jopa seuramme järjestämän Sm-karsinnan siirtäminen. Onneksi kisa saatiin kuitenkin vedettyä lävitse ihanteellisissa vesiolosuhteissa.

Omat kilpailut olivat menneet alkukesän osalta aika kaksijakoisesti. Syksyn 2009 syyskarsinnoista Mustalammelta oli taskussa jo 3. sija, joten yhdessä karsinnassa vain tarvitsisi finaalipaikan saamiseksi pärjätä.

Ensimmäisenä ollut Oulun Mustalammen kisa meni ihan omaan sähläykseen, kun onnistuin katkottaan useammat siimat kalojen kanssa. Sijoitus 11. Seuraavana vuorossa ollut Muuramejoen kilpailu oli paras kilpailu jonka pitkään aikaan olin kalastanut, tasainen ja ilman turhaa häsläämistä ongittu. Mutta sijoitus (joka oli 6.) ei kerro koko totuutta, omasta mielestäni ainakaan. Perhonjoen kisa oli sitten täydellinen katastrofi. Samat kolme poolia jotka kalastin edellisenäkin vuonna, joissa en silloin onnistunut yhdessäkään, eivät paljoa parempaa nytkään tarjonneet. Sijoitus 10.

Huopanankosken kilpailu oli vuorossa juhannuksen jälkeen. Sen varaan tohdin laskea aika pitkälti Sm-finaalipaikan, vaikka muissa kisoissa olikin tullut huonompia tuloksia. Turhaa ei luotto ollut, sillä voitto tuosta kilpailusta tuli. Kilpailu oli todella vähäkalainen ja kaksi jaksovoittoa riittivät voittoon. Kisan hienointa antia oli ehdottomasti 50cm luonnontaimen joka tuli keskellä päivää pienellä nymfillä Torikoskesta.

Kesä oli siitä erikoinen etten käynyt Lestijoella kalasssa kuin kolme kertaa, vaikka vuosiluvankin sinne hommasin. Toki tämä muutto Kokkolaan vaikutti asiaan, kun paikat ei ole enään niin lähellä, mutta Perhonjoella (Kaustisen koskilla) tuli käytyä kuitenkin varmaan n.15 keikkaa ja matka on kuitenkin lähes sama... Lestijoelta tuli harjuksia jokaiselle reissulle, mutta mitään kovin ihmeellistä ei kuitenkaan ollut. Perhonjoella oli sen sijaan monentasoisia reissuja pitkin kesää. Parhailla reissuilla saattoi käydä haavissa helposti kymmenenkin kalaa, kun taas joskus sen yhdenkin saaminen oli työn ja tuskan takana. Huomattavaa oli s

e, että karsintaavarten jokeen laitetut pienet (30-40cm) kirjolohet olivat hyvällä otillaan vielä loppukesästä ja nousivat hanakasti pintureihinkin. Tämä oli ehdottomasti erittäin positiivinen asia.

Finaali järjestettiin Merikarvialla (Merikarvianjoki) ja Isojoella (Kangasjärvi). Niistä kirjoitin RAPORTIN ja sen täällä blogissakin jo ehdin mainostaa, joten ei noista kisoista sen enempää. Mukava oli rikkoa kirjolohiennätys tuolla kisoissa. Ja kun kala tuli vielä suht kevyillä välineillä (vapa #4, peruke 0,18mm ja perho #14) niin aika tyyyväinen saa olla että tuli ylös. Kalahan oli 71cm pitkä ja painoa varmaan siinä viiden kilon kieppeillä.

Loppukausi meni sitten aika hiljaisesti, sillä finaalin jälkeen, ei tullut muuten kalassa käytyä kuin kaksi kilpailua. Mustalammella ja Korpilohella, joita kumpaakaan ei pahemmin tee mieli muistella, sen verran heikosti menivät. Korpilohen kilpailu oli siitä mielenkiintoinen, että koko kisan ajan lämpötila oli pakkasen puolella, lunta oli maassa ja lammet oli koko ajan jäätymässä umpeen...

No mitä luvassa kaudelle 2011? Kilpailuja on tarkoitus ahkerasti kiertää, ei tosin enään niin tosissaan kuin aikaisemmin, vaan lähinnä käydä pitämässä hauskaa ja tapaamassa kavereita. Pohjoiseenkin (lue: Tenolle) on suunnitelmissa lähteä, ajankohta vain on vielä auki. Miten lomat sattuu sopimaan.

Perhonsidotakurssilla

Tuli pitkästä aikaa oltua mukana perhonsidontakurssilla. Eumerin Olli Ojamo oli Pejopen vieraana kertomassa putkiperhojen sidonnasta. Erittäin mielenkiintoinen päivä oli kokonaisuutena, ja putkiperhojen minulle hieman vieras maailma aukeni varsin selkeäksi. Erilasia perhoja sidottiin lohelle, taimenelle, kirjolohelle ja hauelle, sekä mukana oli todella mielenkiintoinen putkipintaperho.

Ei siis mikään pinnassa viistätettävä perho, vaan ihan oikea pintaperho häkilöineen kaikkineen. Ihan hullulta tuo kuulosti, eikä varmasti tule noita itselle sidottua, mutta hienoa nähdä tällaisia uusia tuulia perhonsidontaan. Itselle suurin anti päivältä oli ehdottomasti lohiperhot, joita useampi sidottiin. Sillä putkiperhoja ei oikein muuhun kalastukseen itse käytännössä näe tarvittavan, enkä varsinkaan muuhun niitä (vielä) ainakaan käytä...

Kesän karsintalistakin oli paukahtanut Vapaa-ajankalastajien sivuille ja sieltä onkin tullut jo kyttäiltyä ensi kesälle tekemistä. Näillä näkymin tulee hakemukseen merkeittyä seuraavat kisat:

Karkkila, Karjaanjoki 7.-8.5.

Keuruu, Valkeisjärvi 8.5.

Kinnula, Valkeisjärvi 21.-22.5.

Pomarkku, Kynäsjoki 28.5.

Oulainen, Pyhäjoki 5.6.

Kaustinen, Perhonjoki 11.6.

Isojoki, Kangasjärvi 18.6.

Viitasaari, Huopanankoski 1.-3.7

Paljon kisoja taas, mutta todella mukavahan noita on kiertää. Jos noista putoaa jotain pois, niin varmaankin nuo kaksi ensimmäistä (Karkkila ja Keuruu), mutta muut varmasti tulee käytyä lävitse. Jos arvonta sujuu suunnitellusti...

Tekohengitystä

Blogille, nimittäin. Kuten varmaan on huomannut, kirjoittaminen on ollut ihan jäissä viimeisen vuoden. Kalastuksellisestikkin hiljaisin vuosi koskaan meikäläiselle, kaikenlaista häslinkiä kun tässä on ollut. Nyt on kuitenkin intoa löytynyt kirjoittamiseen ja eiköhän tekstiä ala tännekkin jälleen tulemaan. Esimerkkinä tästä voisi olla vaikkapa raportti tämän vuoden SM-FINAALISTA, jossa tuli mukana oltua. Pysykäähän tarkkana, kirjoituksia tulee varmasti lisää!

Muutama reissu ja kisakauden 2010 avaus

Harvakseltaan enään on siimat kastuneet, kun syyskuu kuluu. Muutama reissu on tullut kuitenkin käytyä ja järville tekisi mieli vielä päästä käymään... Eri asia onkin että saako aikaiseksi.

La 5.9. kävin Ahvenlammella kalastamassa 3h luvan. Kaloja näkyi pinnassa jonkin verran, mutta mitään tapahtumia en perhoihin saanut. Kalastajia oli paikalla jonkin verran, enkä nähnyt kenenkään muunkaan mitään saavan...

Su 6.9. Perhonjoen Ojalankoskella. Piti käydä treenailemassa Pejopen jäsentenvälisiin. Eipä kalat pahemmin häirinneet, vain muutama särki ja yksi alamittainen taimen saaliina.

Ti 8.9. Oli Taimi GP. Pejopen kuulemma "legendaarinen" taimenkilpailu jossa ei liiemmälti kaloilla ole juhlittu. Kilpailukalana on nimittäin ollut pelkästään taimen. Kisakoskina oli Nikula ja Ojala. Sain molemmista koskista kirjolohet, mikä Nikulassa pienoinen yllätys, sillä sinne ei ole kirjolohta koskaan istutettu. Ojalankoskesta sain myös pari pientä harjusta ja almittaisia taimenia. Hyväksyttävää taimenta ei tullut kenellekkään, joten seuran mestaruus meni ensimmäisen osakilpailun tulosten perusteella Rääpysjärven Terholle. Onittelut!

La 12.9. oli kisakauden 2010 avaus Oulussa Mustalammella. Kaitsun ja Terhon kanssa oltiin Pejopea edustamassa. Kisa alkoi itsellä aika räväkästi, kun ensimmäisen 15min aikana mitattavana kävi neljä kirjolohta, joilla irtosi ensimmäisen jakson voitto. Toinen jakso olikin sitten jo rauhallisempi. Kuitenkin yksi kala kävi jakson puolivälissä haavissa, oli vain valitettavasti kiinni kyljestä... Taisi olla jaksoa jäljellä 20min kun tuli hyväksyttykkin kala ylös, joka riitti jaettuun jaksovoittoon sillä kolmella kalastajalla oli saman pituinen kala toiselta jaksolta. Kaksi viimeistä jaksoa sitten pyysin ihan tyhjää... ei enään tapahtumia ollenkaan. Sijoitus oli kuitenkin hyvä 3. Mukavasti lähti uusi kisavuosi käyntiin ja tästä on hyvä jatkaa ensi kevään/kesän karsintoihin.

Mustalammen pooli 13

Uuden vavan kanssa reissussa.

Ostin tuossa jokin aika sitten Orviksen Western3 4# 10' tipflex vavan, kun vielä on tulematta takuusta keväällä Merikarvialla katkomani Western2 vastaavan kokoinen kepukka. Tosin tuo Western2 oli toiminnaltaan midflex. Ihan mukavan oloinen vapa tämä uusikin on, mutta soveltuu mielestäni paremmin pinturilla kalastukseen, kuin esim. larvasteluun, johon taas tuo Western2 on mielestäni täydellinen. No kuitenkin tällä Western3 kalastanut. Jaksaa muuten helposti heittää tinseliä ja liitsilitkaakin, joten potkua vavassa on aivan tarpeeksi 4# vavaksi.

15.8. tuli käytyä velipojan kanssa Raiviossa. Ilma oli todella kaunis ja lämmin. Vettä oli joessa vähän joten pintureilla keskityin enimmäkseen kalastamaan, mutta tuli myös larvija ja nymfejä uiteltua. illan saldona oli meille yhteensä n.40 harjusta, joista tosin vain yksi oli niukasti mitallinen. Mukavaa oli kuitenkin ja hienoa tuo luontokin tuolla on, niin eipä sitä päivää oikeastaan paremmin voi viettää.

18.8. lähdin iltasella käymään Pyhäjoella. Hirsi- ja Vääräkoskella kalastelin n. kolmisen tuntia. Keli oli todella hyvä, sillä aurinko paistoi, ei juurikaan tuullut ja lämpöäkin oli juuri sopivasti, jotta kalastus oli nautinnollista. Harjukset olivat todella hurjalla syönnillä: illan saldo oli n.40 harjusta joista kahdeksan mitallisia, kahden suurimman ollessa 37cm. Larvat ja pupat pelittivät parhaiten ja parhaimmillaan tuli kolme mitallista harjusta lähes perättäisillä heitoilla.

24.8. uusinta Pyhäjoella. Nyt Oulaisten- ja Hirsikoskella. Kaksi ja puoli tuntia joella ja saalis oli yksi kirjolohi ja neljä mitallista harjusta. Keli oli päinvastainen edelliseen reissuun verrattuna. Oli varsin viileää ja tuulikin haittasi kalastusta. Alamittaisiakaan ei käynyt perhoissa kuin kymmenkunta. Reissun komein oli Hirsikoskesta pinturiin noussut 39cm harjus.

Vielä on jonkin verran jokikalastuskautta jäljellä, mutta kyllä kovasti jo hiipumaan päin on tämän vuoden reissaaminen. Varmasti sitä kuitenkin tulee reissuja vielä tehtyä ja onhan nuo karsinnatkin vielä, joten ei nyt kuitenkaan ihan kesken kautta lopeteta...

Kesä kuluu

Ja hiljainen on blogi ollut. Kalassa on tullut käytyä ahkerasti ja kaikkea muutakin hommattua oikein kunnolla. Päivälleen on kaksi kuukautta kun edellisen kirjoituksen eetteriin heittänyt, joten ei viitsi kovin tarkkoja reissuraportteja tässä rustaamaan...

Kilpailutouhuista voisi sen verran todeta, etteivät menneet omalta osaltani kaudella 2009 kovin hyvin. Kun parhaaksi sijoitukseksi tuli Simojoen kisasta tullut 7. niin ei paljoa finaaliin tarvitse kutsua odottaa. Utajärven Valkeisellakin meni koko kisa tyhjää pyytäessä...

No onneksi on vielä syyskarsinnat ensi vuotta varten...

Muitakin reissuja on tullut tehtyä, päälimmäisenä tietenkin vuotuinnen viikko Tenolla, sekä vuorokausi Huopanalla. Huopanalla olin heinäkuun alussa ja saalliina oli muutama mitallinen taimen ja harjus, sekä PALJON karkuutuksia. Isoin karannut taimen oli arviolta n.70cm. Sivuperukkeessa ollut perho tarttui haaviin ja siimat poikki. Jee.

Tenolla oli vettä aika vähän, päivisin liian kuuma ja yöt liian kylmiä. Tapahtumia tuli mukavasti: neljä lupaa, kolme karkuutusta ja kolme tärppiä. Kaloja ei vain rannalla näkynyt. Harjuksiakaan ei tullut.

Tässä on tullut pyörittyä lähinnä Lestijoella, mutta muillakin lähialueen paikoilla on tullut käytyä. Mitään ihmeellisempää ei ole siiman päähän eksynyt, hajuksia ja kirjolohia lähinnä. Vesi on nyt tosi vähissä kyllä täällä, eikä nyt ole kauheasti tehnyt joelle mieli.

Mutta eiköhän tässä vielä lähdetä uuteen nousuun!

Ja LUPAAN kirjoitella nyt loppukesän ja syksyn aktiivisemmin!!!